Tollerikerhon syyskokouksen yhteydessä järjestettiin tänä vuonna ell Juha Kallion luento aiheesta Harrastuskoiran tuki- ja liikuntaelinongelmat. Aihe jo sinänsä kuulosti oikein mielenkiintoiselta. Sitähän se olikin. Kolme tuntia meni aivan hetkessä (miksi koskaan esimerkiksi vero-oikeuden luennolla ei tunnu tältä??)
Tein aika pitkät muistiinpanot, mutta en niitä kaikkia ala tähän naputtelemaan. Joitakin minusta oleellisia juttuja tässä kuitenkin (vähän ehkä sekavasti):
Tokossa seuraamisliike aiheuttaa helposti koiran vasemman etujalan kuormittumisen sekä kaulan ja selän lihaksiston vinoutumisen. Tämän vuoksi on ihan oikeasti oleellista kiinnittää huomiota oikeanlaiseen seuraamistekniikkaan. Ei siis pelkkään pisteiden metsästystä kisoissa, vaan ihan koiran fysiikan kannalta. Uskoakseni Vala menee ihan ok, mutta tästä heräsi kyllä ihan hirveä halu saada omaa treeniä videolle, jotta näkisi itse kunnolla. Toinen oleellinen juttu tokossa on liukastelu ja säntäilyn aiheuttamat vammat --> treenien ongelma. Valakin on nopea koira ja lelupalkan perässä se sinkoilee välillä aika hurjasti. Nomessakin tulee rajujakin äkillisiä spurtteja. Lisäksi useimmiten työskennellään (kylmässä) vedessä, mikä johtaa helposti lihasvammoihin ja vesihäntään (ts. takaruumiin hermotulehdus).
Ennakoinnin ja vammojen ehkäisyn kannalta olisi ihan äärettömän tärkeätä käyttää koiralla takkia. Lisäksi pitää huolehtia kunnollisesta lämmittelystä SEKÄ jäähdyttelystä. Aikuinen aktiivinen harrastuskoira = huippu-urheilija. Treenit pitää suunnitella etukäteen, samaten tehdä harjoitusohjelma koko vuodelle. Pitää huomioida treenin ja levon oikea suhde, esim. 2-3 tiivimmän harjoitusviikon jälkeen annetaan kevyempi viikko (sekä kroppa että aivot tarvitsevat tätä).
Tokossa kannattaa opettaa koira seuraamaan molemmilla puolilla vinouden ehkäisemiseksi. Lisäksi kannattaa opettaa koiraa viemään paino taakse, jotta etupään kuormitus vähenisi seuraamisessa. Nomessa hakualue pitää suunnitella kunnolla. Suorituskyky vaatii hyvän kestävyyskunnon, koska esimerkiksi harjuaisti heikkenee väsyneenä. Pitää muistaa, että liian tavoitteellinen treeni ei ole hyväksi koiralle. Aikuinen koira kannattaa käyttä fysioterapeutilla näytillä, jotta sille voidaan laatia omat jumppaohjeet tukemaan rakenteellisia puutteita ja ehkäisemään vammoja.
Koira ei välttämättä itse juo riittävästi suorituksen yhteydessä, joten on ohjaajan tehtävä huolehtia, että koiran nestetasapaino säilyy kunnossa. Tarvittaessa (esim. pitkä metsästysreissu) annetaa lisäravinnetta veden mukana. Koira ei pysty hyödyntämään hiilihydraattitankkausta, vaan sen elimistö tarvitsee rasvaa.
Ennen kaikkea oleellista on valita harrastuslaji koiran mukaan. Ennen rasittavan treenauksen aloitusta on syytä ottaa selvää koiran luustoterveydestä, sekä yleisesti huomioida rodun rakenne. Turhaa kuormitusta pitää välttää, ja tarvittaessa onkin parempi suosilla vaihtaa lajia, kuin ehdoin tahdoin rikkoa koira. Nykymuotoisessa lonkkakuvauksessa on ongelmia, sillä kaikki "viat" eivät näy siinä. Vertailun vuoksi Kallio näytti erilaisia röntgenkuvia (muutenkin esityksessä oli paljon kuvia, jotka puhuivat omaa surullisen karua kieltään... ja siis havainnollistivat monet asiat todella hyvin!). Esimerkiksi "löysät lonkat" -diagnoosin saanut koira kannattaisi kuvauttaa uudelleen jokusen vuoden päästä, jotta voidaan seurata mahd. nivelrikon ilmaantumista.
Pennun ja nuoren koiran treenaus tulisi aloittaa maltilla ja harkiten. Kallio suosittelee syöttämään yhtä laadukasta pentuajan kuivamuonaa koko kasvukauden - ei pidä vaihtaa, jos ei ole pakko, eikä toisaalta siirtää liian aikaisin aikuisruualle ikään kuin kasvua hidastaakseen. Kasvuikäinen pentu ei saisi missään tapauksessa hypätä yli oman säkäkorkeutensa olevia esteitä. Liikuntaa pennulle tarjotaan runsaasti, mutta niin, että pentu saa liikkua vapaasti omasta tahdostaan. Pentu ei saa riehua itseään isompien koirien kanssa, eikä toisaalta harrastaa myöskään liiallisia paineja toisten pentujen kanssa. Pentu ei tajua omaa väsymystään silloin, kun sillä on kivaa --> loukaantumisen riski kasvaa huomattavasti. Kaikessa aktiivisessa puuhassa pitää muistaa pitää rajat! Treenataan syviä lihaksia, ja myöhemmin n. 6kk iästä eteenpäin enemmän tasapainoharjoituksia. Pennulle ei käytetä palkkauksessa pallon/frisbeen/tm. heittoa eikä yletöntä motskarin kanssa taistelua. Varsinainen lajiharjoittelu aloitetaan vasta kasvukauden jälkeen. Alle 1v. koiran kanssa ei suositella tehtäväksi yli 5 km teholenkkejä.
Yleisesti pitäisi muistaa harjoitella syviä lihaksia sekä tehdä erilaisia koordinaatio- ja tasa-painoharjoituksia. (Eh. Terkkuja vaan hieroja-Tuulikille, joka on mulle ehkä "muutaman" kerran näistä vihjailevasti myös puhunut... Ollaan me vähän tehty, mutta paljon enemmänkin voisi). Venytellä pitäisi 1-2 pv välein (no tämäkin on jäänyt retuperälle.. pitäisiköhän ryhdistäytyä), ja todellakin huolehtia koiran alkulämmittelystä, loppujäähdyttelystä (maitohappojen poistuminen) sekä koiran pysymistestä lämpimänä koko treenin ajan.
Tosi paljon kaikkea hyvää asiaan tuli. Lisäksi käytiin vielä läpi erityisesti tolleriin liittyviä rakenne ym. terveysjuttuja. Minä tykkäsin. Hyvä luento.
Tein aika pitkät muistiinpanot, mutta en niitä kaikkia ala tähän naputtelemaan. Joitakin minusta oleellisia juttuja tässä kuitenkin (vähän ehkä sekavasti):
Tokossa seuraamisliike aiheuttaa helposti koiran vasemman etujalan kuormittumisen sekä kaulan ja selän lihaksiston vinoutumisen. Tämän vuoksi on ihan oikeasti oleellista kiinnittää huomiota oikeanlaiseen seuraamistekniikkaan. Ei siis pelkkään pisteiden metsästystä kisoissa, vaan ihan koiran fysiikan kannalta. Uskoakseni Vala menee ihan ok, mutta tästä heräsi kyllä ihan hirveä halu saada omaa treeniä videolle, jotta näkisi itse kunnolla. Toinen oleellinen juttu tokossa on liukastelu ja säntäilyn aiheuttamat vammat --> treenien ongelma. Valakin on nopea koira ja lelupalkan perässä se sinkoilee välillä aika hurjasti. Nomessakin tulee rajujakin äkillisiä spurtteja. Lisäksi useimmiten työskennellään (kylmässä) vedessä, mikä johtaa helposti lihasvammoihin ja vesihäntään (ts. takaruumiin hermotulehdus).
Ennakoinnin ja vammojen ehkäisyn kannalta olisi ihan äärettömän tärkeätä käyttää koiralla takkia. Lisäksi pitää huolehtia kunnollisesta lämmittelystä SEKÄ jäähdyttelystä. Aikuinen aktiivinen harrastuskoira = huippu-urheilija. Treenit pitää suunnitella etukäteen, samaten tehdä harjoitusohjelma koko vuodelle. Pitää huomioida treenin ja levon oikea suhde, esim. 2-3 tiivimmän harjoitusviikon jälkeen annetaan kevyempi viikko (sekä kroppa että aivot tarvitsevat tätä).
Tokossa kannattaa opettaa koira seuraamaan molemmilla puolilla vinouden ehkäisemiseksi. Lisäksi kannattaa opettaa koiraa viemään paino taakse, jotta etupään kuormitus vähenisi seuraamisessa. Nomessa hakualue pitää suunnitella kunnolla. Suorituskyky vaatii hyvän kestävyyskunnon, koska esimerkiksi harjuaisti heikkenee väsyneenä. Pitää muistaa, että liian tavoitteellinen treeni ei ole hyväksi koiralle. Aikuinen koira kannattaa käyttä fysioterapeutilla näytillä, jotta sille voidaan laatia omat jumppaohjeet tukemaan rakenteellisia puutteita ja ehkäisemään vammoja.
Koira ei välttämättä itse juo riittävästi suorituksen yhteydessä, joten on ohjaajan tehtävä huolehtia, että koiran nestetasapaino säilyy kunnossa. Tarvittaessa (esim. pitkä metsästysreissu) annetaa lisäravinnetta veden mukana. Koira ei pysty hyödyntämään hiilihydraattitankkausta, vaan sen elimistö tarvitsee rasvaa.
Ennen kaikkea oleellista on valita harrastuslaji koiran mukaan. Ennen rasittavan treenauksen aloitusta on syytä ottaa selvää koiran luustoterveydestä, sekä yleisesti huomioida rodun rakenne. Turhaa kuormitusta pitää välttää, ja tarvittaessa onkin parempi suosilla vaihtaa lajia, kuin ehdoin tahdoin rikkoa koira. Nykymuotoisessa lonkkakuvauksessa on ongelmia, sillä kaikki "viat" eivät näy siinä. Vertailun vuoksi Kallio näytti erilaisia röntgenkuvia (muutenkin esityksessä oli paljon kuvia, jotka puhuivat omaa surullisen karua kieltään... ja siis havainnollistivat monet asiat todella hyvin!). Esimerkiksi "löysät lonkat" -diagnoosin saanut koira kannattaisi kuvauttaa uudelleen jokusen vuoden päästä, jotta voidaan seurata mahd. nivelrikon ilmaantumista.
Pennun ja nuoren koiran treenaus tulisi aloittaa maltilla ja harkiten. Kallio suosittelee syöttämään yhtä laadukasta pentuajan kuivamuonaa koko kasvukauden - ei pidä vaihtaa, jos ei ole pakko, eikä toisaalta siirtää liian aikaisin aikuisruualle ikään kuin kasvua hidastaakseen. Kasvuikäinen pentu ei saisi missään tapauksessa hypätä yli oman säkäkorkeutensa olevia esteitä. Liikuntaa pennulle tarjotaan runsaasti, mutta niin, että pentu saa liikkua vapaasti omasta tahdostaan. Pentu ei saa riehua itseään isompien koirien kanssa, eikä toisaalta harrastaa myöskään liiallisia paineja toisten pentujen kanssa. Pentu ei tajua omaa väsymystään silloin, kun sillä on kivaa --> loukaantumisen riski kasvaa huomattavasti. Kaikessa aktiivisessa puuhassa pitää muistaa pitää rajat! Treenataan syviä lihaksia, ja myöhemmin n. 6kk iästä eteenpäin enemmän tasapainoharjoituksia. Pennulle ei käytetä palkkauksessa pallon/frisbeen/tm. heittoa eikä yletöntä motskarin kanssa taistelua. Varsinainen lajiharjoittelu aloitetaan vasta kasvukauden jälkeen. Alle 1v. koiran kanssa ei suositella tehtäväksi yli 5 km teholenkkejä.
Yleisesti pitäisi muistaa harjoitella syviä lihaksia sekä tehdä erilaisia koordinaatio- ja tasa-painoharjoituksia. (Eh. Terkkuja vaan hieroja-Tuulikille, joka on mulle ehkä "muutaman" kerran näistä vihjailevasti myös puhunut... Ollaan me vähän tehty, mutta paljon enemmänkin voisi). Venytellä pitäisi 1-2 pv välein (no tämäkin on jäänyt retuperälle.. pitäisiköhän ryhdistäytyä), ja todellakin huolehtia koiran alkulämmittelystä, loppujäähdyttelystä (maitohappojen poistuminen) sekä koiran pysymistestä lämpimänä koko treenin ajan.
Tosi paljon kaikkea hyvää asiaan tuli. Lisäksi käytiin vielä läpi erityisesti tolleriin liittyviä rakenne ym. terveysjuttuja. Minä tykkäsin. Hyvä luento.
Kommentit