Kyllä sitä taas on miettinyt, ettei tämä elämä narttukoiran kanssa ole ihan helppoa. Melkein jo vannoin, että tämä on minun elämäni ensimmäinen ja viimeinen narttu... no ei ehkä ole. Eikä se elämä uroksenkaan kanssa niin helppoa oikeasti ole. Miinuksensa molemmissa.

Joka tapauksessa, Valan tuhotyölista on tämän alkusyksyn aikana kasvanut ikävästi. Suurimpina menetyksinä jälleen yhdet kengät (nyyh, mun Adidaksen Superstarit. Lempparitennarit, jotka sopivat moneen menoon) ja tyyny (ehkä onneksi oli vain tuollainen halpisversio niskatyynystä eikä mikään aito tempur). Kiva tulla kotiin ja heti ovelta havaita, että nyt on kämppä taas täynnä silppua... eikä siinä tientäänkään auta muu kuin laskea mielessä hitaasti kymmeneen ja nöyrästi siivota lattiat.

Tulee opiskelijalle vähän kalliiksi, jos kovin usein joutuu omaisuutta uusimaan.

-------------

Asiasta vähän toiseen, Vala sai vihdoin ihan oman kaulapannan (tähän mennessä se on pentupannan jälkeen saanut käyttää vian Nikin vanhoja pantoja :D). Ensin mietin kunnon nahkapannan hankintaa, mutta sitten löysinkin ihan mahtavan Cycledogin pannan, johon kuuluu geocaching.com -sivustolle rekisteröitävä jäljityskoodi. Eli Vala on toisin sanottuna tällä hetkellä elävä travel bug. Siispä rakkaat geokätköilevät ystävät, ensi kerralla kun tavataan, niin tsekatkaapa koodi pannasta (ja toivokaa että V:llä on panta, eikä noutajaremmiä...), and then log my dog!