Eilen pakkasin aamusta autoon koiran ja kasan treenikamoja, minkä jälkeen suuntana oli mökki. Kerrankin vapaapäivä, jonka pystyin pyhittämään ihan kokonaan koiraharrastukselle!

Vala pääsi nuuskuttelemaan elämänsä toisen verijäljen. Ensimmäisen kosketuksen lajiin se sai parisen viikkoa sitten. Tuolloin Vala oli aika hämmentynyt uudesta ohjelmasta - mitäs kummaa tässä nyt muka pitäisi tehdä? Ihan erilainen reaktio kuin Nikillä aikoinaan! Niki lähti heti ensimmäisellä jäljellään etenemään kuin juna, ja Vala puolestaan tyytyi hieman nuuskuttelemaan maata paikoillaan. Tässä ehkä toisaalta näkyy tuo suurin luonne-ero: Niki on itsenäinen oman polkunsa tallaaja, kun taas Vala on paljon seurallisempi ja tarjoaa huomattavasti enemmän kontaktia ohjaajaan. Nyt toisella kerralla Valallakin alkoi olla pieni idea hommasta, ja se eteni lyhyehköllä jäljellä ihan kivasti. Seuraavaksi pitäisikin sitten tehdä jo oikeasti pitkä jälki, mutta katsoo nyt, ehtiikö enää tänä vuonna vai jätetäänkö vasta ensi kevääseen... on aika työläs laji kaikkiaan!

Nome-/taipparijutuista onkin meillä ollut taukoa. Minulla vaan ei ole ollut kunnon motivaatiota puuhaan, joten ei sitten ole käytännössä mitään tehty (paitsi ihan vähän riistalla). Ei kannata, kun ei huvita.

Nyt kuitenkin vähän paremmalla fiiliksellä taas asioiden kimppuun. Vala on saanut muistutella mieleensä "eteen"-käskyn merkitystä. Pellon kulmassa oli muistipaikka, jonne lähetin Valan noutoon. Välissä tehtiin markkeerauksia, joita pitäisi kyllä kai treenata enemmän. Tai ylipäänsä muistia vaan kokonaisuudessaan. Tai siis jos ylipäänsä edes treenaisi... 

Markkeerauksia teetin ojan (kohtuu syvä, mutta lähes kuiva kuitenkin) yli. Eipä ollut Valalle ongelma:

Pitäisikin seuraavaksi tehdä sille hakuruutu johonkin tällaiseen paikkaan, jossa tulee kunnolla maaston vaihtelua ja luonnollisia esteitä eteen.

Nyt tosiaan treenailtiin vain dameilla, joista yksi oli tuo yllä näkyvä siivet saanut yksilö. Pitää sitä riistaa tehdä erikseen sitten...

Pellolla olon jälkeen pidettiin lounastauko (jei, grillattua makkaraa!) ja tehtiin rannassa muutama nouto vedestä. Niistäpä ei paljon sanottavaa jäänyt... kova tuuli ei koiraa haitannut (kevyt vesidami ei sen sijaan ihan aina lentänyt sinne minne ajattelin...), Vala meni erittäin mielellään veteen ja hyppäsi sulavasti rantakalliolta MUTTA se palasi takaisin vanhaan epätoivoiseen räpiköintitaktiikkaansa. Hitto, kun se ei tajua käyttää niitä takakoipia!!

Tästä uintiogelmasti pääsinkin keskustelemaan tänään Tuulikin kanssa, kun hän kävi hieromassa Valaa. Pelkän uintitreenin (joka nyt jää ensi vuoteen) lisäksi voisi ehkä muutoin koittaa kehittää koiran takaosan hallintaa. Tokossa V käyttää yleensä takajalkoja ihan kivasti, mutta eipä lisäharjoituksesta ainakaan ole mitään haittaa. Hieronnassa jumeja löytyi tällä kertaa kuitenkin vain etuosasta, lapojen luota. Takaosan lihakset olivat kuulemma oikein kivassa kunnossa.