Eilen käytiin uimassa Pyhäjärvessä, tai siis Niklas ui ja kasteli kyllä sitten minutkin samalla. Oikeastaan viime päivinä on jokapäivä käyty uimassa, koska on niin kuuma ja vesi tuo vähän helpotusta, sekä fyysisesti että henkisesti (N nuorentuu aina käytöksen puolesta kuutisen vuotta, kun se pääsee uimaan :D ). Eilen kuitenkin oli damejakin mukana. Tarkoituksena oli jatkaa markkeerausharjoituksia (joita ei tosin koskaan saisi veteen tehdä, ennen kuin homma on täysin hanskassa maaolosuhteissa :P), mutta N kuumeni todella paljon jo pelkästää järven rantaa pääsystä, joten markeerauksista tulikin sitten malttiharjoituksia.

Ongelmanahan meillä on siis se, että N ei pysy paikoillaan, jos joku heittää damia (tai melkein mitä tahansa muutakaan esinettä). Maalla tämä on saatu jotenkuten kuriin ja N pysyy istumassa jos minä esim. kävelen metrin verran siitä eteenpäin ja heitän damin tai jos joku muu toimii heittäjänä. Vedessä kuitenkin koko touhu karkaa käsistä; Niki kuumenee, piippaa ja kiljuu, eikä todellakaan pysty täpinöissään istumaan paikoillaan heiton aikana. Maalla on hallintaa auttanut hyvin se, että heittelee damia, mutta ei päästä koiraa ollenkaan noutamaan sitä vaan hakee sen aina itse. Vedessä saman toteuttaminen on vain hieman hankalampaa, varsinkin kun rannat eivät todellakaan mitään parhaita hiekkarantoja..

Nyt sitten vain ihan yksinkertaisesti teeskenneltiin heittämistä, sillä jo pelkästää pieni käden liikautus saa useimmiten Nikin singahtamaan liikkeelle. Joten siinä sitä sitten heiluteltiin, muttei kuitenkaan heitetty. En kyllä tiedä, oliko siitä todellisuudessa sitten kuitenkaan apua, mutta mun mielestä kyllä alkoi vähän näyttää siltä, että Niki alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan...