Viime yö sujui meillä mukavan rauhallisesti. Niki oli hieman hermostunut ja levoton, mutta huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten. Isän kanssa tulimme tulokseen, että rauhoittavana tekijänä toimi telkkarista kuulunut konekivääritulitus, sen kuuluessa Niki pystyi jopa menemään nukkumaan ;)

Eilen oli alkuillasta melko ärsyyntynyt olo. Tarkoituksena oli mennä vielä Nikin kanssa lenkille ennen rakettien ampumisen alkua, mutta eipä siitä mitään tullut. Ulos kyllä mentiin, mutta Niki kieltäytyi kävelemästä, koska joka puolella oli jo hirvittävät ammuskelut käynnissä. Mikä ihme siinä mahtaa olla niin h*lvetin vaikeata noudattaa niitä aikarajoja??
Pari korttelinväliä pystyttiin onneksi kävelemään kehumisen ja namien voimalla, että Niki sai edes jonkinlaisen iltakävelyn..

Niki ylitti itsensä tässä eräänä päivänä. Se lähti metsälenkillä jäniksen perään! Meidän seurakoiralla on siis sittenkin mahdollisesti jonkilainen saalisvietti, joskin sen esiintuleminen vaati vain näemmä lähes seitsemän vuotta..
Vaikka toisaalta, onhan tuollaisessa elukoista välittämättömässä koirassa kyllä ehdottomasti hyvät piirteensä :)