Tänäaamuna harrastettiin sitten pujottelua takapihalla (naapuritkin saivat taas lisää ihmeteltävää meikäläisen touhuista :D ). Niki oli aivan ihana, se todella innoissaan päästessään pitkästä aikaa vähän agilitaamaan (vaikka nyt pelkkiä keppejä treenailtiinkin). Tauko on tosiaan ollut tosi pitkä, mikäli nyt oikein muistan niin viime vuoden marras- tai joulukuussa ollaan viimeksi liidelty..

Alku olikin hiukkasen kankea, Niki oli vähän ihmeissään, että mitäs sitä nyt taas oikein tehdään. Pari kertaa ohjasin ihan kunnolla (=näytin kädellä välit), ja kun se sujui päästiin sitten jo taas menemään ihan ilman huitomisia. Aloitusväli on vähän hankala, mutta kun sen Nikille näyttää, niin pujottelu sujuu kyllä muuten oikein hienosti. Oikealta puolelta ohjatessa oli sitten vastassa ihan perinteiseen tapaan enemmän ongelmia: alku todella vaikea, ja muutenkin Niki tarvitsee enemmän ohjausta.

Palkkaus pääasiassa nameilla lautasen päältä, kuten yleensäkin ollaan pelkässä keppiharjoittelussa tehty. Nyt tosin kun Nikillä alkaa olla vauhtia enemmän, se helposti myös hosuu ja varsinkin lopussa viimeinen väli jää menemättä, kun koiruus yrittää päästä namille mahdollisimman nopeasti. Siirrettyäni lautasen kauemmaksi (terassille) Niki kyllä pujotteli ihan hienosti, mutta vauhtikin putosi sitten samalla...
Palkkasin myös nameilla kädestä, tällöin N ei tosin taas keskity itse pujotteluun vaan jää helposti katselemaan minua.

Namilautasen avulla saatiin kuitenkin todella hyviä suorituksia, Niki pujotteli varsin itsenäisesti (alku piti näyttää), eikä häiriintynyt siitä, että minä kävelin samaan aikaan kepeistä pois päin. Vauhtiakin Nikillä oli koko ajan oikein hyvin, varsinkin jos minä juoksin keppien rinnalla, N pujotteli ihan uskomattoman nopeasti (siis uskomattoman nopeasti Nikiksi ;D).

Ihana koira <3