Tälle vuodelle mahtuikin varsin paljon tapahtumia. Alkuvuosi meni ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa ja osallistuessa. Heti yo-kokeiden jälkeen vaihdoin kirjoja, ja jatkoin pänttäystä kauppakorkeakoulun pääsykoekirjojen parissa aina kesäkuun puolivälille asti. Heinäkuun alkupuolella sain hyppiä riemusta saadessani sen hartaasti odotetun paksun kirjekuoren Tampereen yliopistolta! Loppuvuosi kuluikin sitten totutellessa uuteen opiskeluympäristöön... (ja yhä on paljon oppimista käytännön asioista, sen verran erilainen maailma tuo yliopisto on.)

Nikin kanssa treenailtiin vuoden alkupuolisko suht ahkerasti, ja ihan mukavin tuloksinkin. Sitten vain jossakin vaiheessa kesää Niki alkoi ontua yhä pahemmin.. syyksi lopulta selvisi polvi, joka päätettiin leikata. Loppuvuosi onkin siis kulunut toipumisen ja kuntoutumisen merkeissä.Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa oikein valoisalta, vaikkei Niki aivan täysin jalkaa aina käytäkään (siksi se syö aina välillä yhä kipulääkkeitä).
Metsässä ainakin voi juoksennella ihan entiseen malliin:

[Ja arvatkaapa vain, mitä tapahtui tämän kuvan ottamisen jälkeen? - Jep, kuvaaja sai tuosta karahkasta päähänsä..]

Nikistä alkaa vähitellen nähdä iän kertymisen (maaliskuussa tulee täyteen 9 vuotta). Kuulo ainakin lienee hieman heikentynyt. Tosin jääkaapin oven avauksen Niki kyllä kuulee aina, joten tiedä sitten..
Niki on myös opetellut uuden nukkumistavan; se yrittää kietoutua kerälle. Hassu otus, koskaan aiemmin tähän mennessä se ei ole moisessa asennossa nukkunut, aina ennen on pitänyt retkottaa kyljellään (mahdollisimman leveästi). Sääli vain, että Nipsun ruumiinrakenneta ei oikein ole suunniteltu kerälle kiertymiseen, tuollainen possun mallinen otus ei aina ihan helposti taivu.. :-)


Ensi vuodelle toivotaan mahdollisimman montaa tervettä päivää. Niki on henkisesti erittäin pirteä ja toiminnanhaluinen, joten olisi sääli joutua jatkuvasti rajoittamaan koiran menoa, jos polvi alkaisi vaivata. Treenit lienevät joka tapauksessa aika lailla taaksejäänyttä elämää, "turhaan" ei niveltä viitsi rasittaa.
Toisen koiran hankinnasta tein päätöksen kesällä opiskelupaikan varmistuttua, koska nyt vihdoinkin minulla on suurinpiirtein tiedossa, miten ja missä tulevat vuodet vietän. Pennun ajankohta on vielä hieman avoin, mutta katsellaan ja odotellaan nyt :)

Toistaiseksi tyydyn vielä pohdiskelemaan tämän yhden otuksen mielenliikkeitä..