Viime viikolla Vala pääsi matkustamaan varsin paljon autolla, pyörähdettiin Valkeakoskella useampaankin kertaan ja viikonloppuna vielä mökillä. Bussillakin ehdimme kerran matkata, eikä siinä vaikuttanut Valan mielestä olevan mitään ihmeellistä. Kuuma tosin oli.

Maanantaina olin lupautunut autokuskiksi ja otin Valan mukaan. Se tosiaan pääsikin sitten herättämään ihmetystä katsatuskonttorin pihassa. Odotteluaikana vein Valan parkkipaikanreunalle yksin odottelemaan (remmi kiinni lyhtypylväässä). Vähän se ensin kokeili piippailua, mutta rauhoittui kuitenkin sitten syömään ruohoa... Sitten jälleen autoon, ja nokka kohti Hervantaa. Siellä käveltiin pieni lenkki, minkä jälkeen odoteltiin taas, jolloin Vala jo selvästi väsyneenä kävi jalkoihini nukkumaan.

Sisaruksista lähimpänä asuvaa Nalli-veljeä edimme treffaamaan pariikin otteeseen. Alkuun Nalli oli kovin hämillään siskon raisuudesta, mutta vauhtiin päästyään oli nappuloilla pystyssä melkoinen paini...säestettynä V:n melkoisella murinalla. Vala kyllä jälleen kerran osoitti olevansa hyvinkin topakka tyttö. Jännä nähdä, millainen neiti tästä vielä kasvaa.

Viikonloppuna Vala pääsi yksin yökylään, kun minä harrastin ystäväni kanssa hieman kotimaanmatkailua. Mihinkään vieraaseen paikkaan Vala ei sentään joutunut, vaan ihan vanhempieni luo, missä me nyt muutenkin viikottain oleilemme. Eipä siinä mitään kummempia ollut kuulemma.

Dameja Vala on kanniskellut suht säännöllisesti. Dami on superkiva juttu, joten sen palauttaminen ei aina ole ihan pikkuneidin mielessä ykkösenä. Vaikka toisaalta esimerkiksi viime viikolla ulkona sellaisella leveällä polulla Vala kyllä palautti kyllä taas oikein hienosti. Kantaminen on kiva juttu (vaikka ote damista onkin välillä vielä vähän omituinen), ja muutaman kerran Vala on saanut kantaa damia ulkona remmissä kävellessä noin 20 - 40 metrin matkan.

Mökillä Vala ui hiukkasen. Itse se ei vielä uimaan mene, vaan tyytyy kahlailemaan. Pyysin sitten vedessä kahlaillutta veljeäni nostamaan Valan parin metrin päähän veteen, josta se sai uida rantaan. Pärskeet taisivat nousta parin metrin korkeuteen, kun Vala polskutteli... ei erityisen tehokas uintitapa. Uinnin jälkeen Vala jatkoi jälleen itse rantavedessä kahlailua.
Kävimme myös soutelemassa veneellä äidin kanssa. Vala otti kokemuksen hyvin rennosti nukkuen veneen pohjalla. Välillä pää hieman nousi ikään kuin olisi pitänyt tarkistaa, että missä mennään, ja sitten taas takaisin unten maille.

Nipsulle puolestaan kuuluu myös ihan tavallista hyvää. Nämä hellekelit eivät tosin ole yhtään kyllä vanhan koiran juttu, joten säiden pikaista viilenemistä toivotaan. Ennen juhannusta sattui ikävämpi välikohtaus, kun vapaana ollut saksanpaimenkoira kävi kytkettynä olleen Nikin päälle kävelytiellä Kaupissa. Onneksi Nikillä oli valjaat yllään, joten sakemannin sai lähinnä niistä kiinni yrittäessään purra niskaan. Tällaisia juttuja ei kyllä tarvittaisi yhtäkään lisää! On se vaan kumma, kuinka ihmiset uskaltavat pitää koiraansa vapaana, vaikka se ei ole lainkaan hallinnassa... ja vielä yleisellä kävelytiellä, jossa on paljon muita kulkijoita, niin koiria kuin ihmisiäkin!