Hiphei, meikäläisen vähän kadoksissa ollut tokomotivaatio alkaa selkeästi taas palailla takaisin. Kisakalentereitakin ehdin jo pikkasen vilkuilemaan. Jos sitä laittaisi ilmoittautumisen AVOon menemään, niin olisi ainakin yksi tosi selkeä lähitulevaisuuden tavoite.

Kävin Valan kanssa tokoilemassa ensin torstaina "vanhojen koirakavereiden" kanssa tallilla, ja sitten perjantaina puolestaan suuntasimme Valkeakoskelle treffaamaan muita Siipiveikkoja. Torstain treeneissä Vala oli levoton, eikä oikein keskittynyt. Treenipaikka oli sille uusi, ja muutenkin koiralla oli liikaa kierroksia. Paikkamakuussa se oli tosi levoton, pää pyöri koko ajan. Pysyi kuitenkin, vaikka näyttikin koko ajan siltä, että voisi ihan yhtä hyvin nousta minä hetkenä tahansa. Lisäksi Vala treenasi ruutua, jossa nyt ei ollut oikein kummallakaan meistä taaskaan kauhean hyvää ideaa... pitää nyt oikeasti palata tässä hommassa taaksepäin ja tehdä parempi pohjatyö. Luoksarin pysäytyksiä tehtiin myös. Ekalla kerralla ihan jees, toisella kerralla Vala ennakoi ja tarjoili sekä seisomaan pysähtymistä että maahanmenoa. Vikaksi otettiin sitten vaan läpijuoksu lelupalkalla. Noudon Vala teki tosi nätisti muutoin, mutta luovutuksissa se ennakoi ja päästi irti vähän turhan aikaisin. Hypyssä treenattiin kauempaa lähetystä (ALOssa kun minä itse seison aikalailla kiinni esteessä...). Lisäksi tehtiin hyppynoudon loppuosaa, ts. kutsuhyppyä kapulan kanssa. Sehän sujuikin oikein kivasti.

Perjantaille meille oli varattu vuoro maneesista. Tosi kiva juttu, saatiin taas uusi treenipaikka. Nyt tehtiin vähän koemaisemmin, oli kehänauhaa ja erinäköisiä tötsiä sekä liikkuri. Vala aloitti seuraamisella. Ensimmäinen liikkeellelähtö meni ihan puihin, kun Vala lähti heti edistämään omille teilleen. Uusi yritys paremmalla keskittymisellä ja päästiin tekemään pidempi kuvio (pitkästä aikaa). Paikoin Vala tekee kivaa seuruuta, paikoin taas pakka levähtää. Yleisilme taisi olla sellainen, että V joutuu jatkuvasti pidättelemään itseänsä (korvien asento takana, vähän omituinen liikehdintä jne.). Seuraamista ei olla kyllä oikeasti pitkään aikaan kunnolla treenattu, joten ehkä olisi taas syytä... kunhan vaan ensin keksin itse, mitä tässä tilanteessa olisi nyt parasta tehdä. Kaukoissa Vala ei ensin mennyt jätettäessä maahan, mistä vähän ärähdin sille, mikä taas ilmeisesti jäi vähän hiertämään, koska V ei reagoinut ensimmäiseen istu-käskyyn. Otettiin uusiksi, ja nyt Vala taas oli täysillä mukana ja näytti, että kyllä se oikeasti osaa AVOn kaukot mallikkaasti. Tokavikana liikkeenä tehtiin hyppy, ensimmäistä kertaa ikinä Valan kanssa AVO-luokan vaatimuksten mukaisesti. Tähän mennessä olen tehnyt sen kanssa vain erillisiä lähetyshyppyjä ja kutsuhyppyjä. Osien yhdistäminen ei Valaa hämmentänyt, vaan tämä sujui superhienosti. Loppuun vielä nouto. Kapula oli aika iso verrattuna meidän omiin, mutta sekään ei Valaa nyt härinnyt, kun tästä on näköjään tullut yksi sen lemppariliikkeistä. Vauhti ja lopun myyräntappohyppy hautasivat kapulan maneesin puruun, mutta taisi vaan innostaa koiraa lisää, kun se sai itse kaivaa kapulan ensiin ennen palautusta.
Ihan lopuksi, kaikkien tehtyä haluamansa yksilöliikkeet, otettiin paikallamakuu. Minä kävin piilossa (omien laskujeni mukaan olin poissa 45 sek). Vala oli kuulemma ollut tällä kertaa ihan nätisti, ilman ylimääräistä levottomuutta. Jee!

Vala treenasi perjantaina lisäksi vielä näyttelyesiintymistä. Tässä olikin haastetta aika lailla, sillä ravia ei oikein löytynyt millään. Kävely, laukka ja peitsaus kyllä...
Vähän epäilytti, että olisiko sillä kuitenkin jotakin jumissa (Tuulikki kävi kyllä vähän aiemmin hieromassa). Toisaalta nyt kun olen pari päivää seuraillut koiran liikkumista ulkona lenkeillä, niin kyllä se ravikin sieltä löytyy (vaikka peitsaustakin on). Ehkä siis kuitenkin oppimiskysymys? Pohditaan ja kokeillaan harjoitella. Ja se kunnon näyttelypanta & -remmi pistetään vihdoin oikeasti ostoslistalle ;)

Hirmuisen kiva oli perjantaina nähdä Valan sisaruksia, paikalla oli tosiaan viidestä pennusta neljä. Kovin samanlaisia piirteitä näytti koirista taas löytyvän :-) Muitakin Siipiveikkolaisia oli tottakai mukava nähdä. Törmäillään jatkossa toivottavasti kisoissa ja kokeissa (ja miksei muutenkin)!