Tällä viikolla on ehditty aika paljon, ja mikäs siinä, aurinkoisessa syyssäässä on kiva treenailla ja ulkoilla. Vaikka treeniähän toki pitäisi jaksaa tehdä säällä kuin säällä, koska ei sitä koepäivänkän säätä koskaa saa valita.

Alkuviikosta tapahtui pieni läpimurto damitreeneissä, kun Vala tajusi "etsi"-käskyn merkityksen. Kotona sisällä Vala on ihan hyvin osannut etsiä piilotettua damia (ja nameja), ja nyt sitten päästiin ulos. Hieman tosin alkoi ahdistaa, kun parin päivän päästä internetissä alkoi levitä huhu Iidesjärven rantaan kylvetyistä partakoneen terillä täytetyistä lihasyöteistä. Kysessä olisi siis juurikin sama paikka, jossa juuri olin harjoittelemassa. Minä vaan todella toivon, että kysessä on vain huhu...
Tänään Valtsu sai tehdä metsälenkin yhteysessä pienen hakutehtävän, kun kävin piilottamassa narupallon metsään. Pienen hakualueemme reunaan osui myös hirven makuupaikka, mutta se ei pikkukoiran työskentelyä häirinnyt. Tällä kertaa vähän enemmän "turhaa" juoksentelua, mutta ihan ok.

Nuuskujen tokossa teemana olivat seuraaminen ja luoksetulo. Seuraamisessa treenailtiin käännöksiä imutuksella. Vala oli tiivisti mukana ja käytti myös takapäätä kivasti. Mulla on vähän ongelmana koiran päälle kaatuminen, joten huomio nyt oikeasti omaan vartaloon ja suoraan kävelemiseen! Oman koiran kanssa harjoittelun lisäksi ohjelmassa oli pariharjoitus ilman koiria. Toinen sai olla koira ja toinen ohjaaja, ja sitten harjoiteltiin seuraamista liikkeenohjaajan käskytyksen mukaan. Minä olen joskus aiemminkin tehnyt vastaavaa, mutta oli silti hyödyllinen ja havainnollistava harjoitus tähän kohtaan. Opetti paljon koiran käskytyksen oikea-aikaisuudesta ja vihjeiden annon tärkeydestä. Vala oli kiinni puussa tämä harjoituksen ajan ja odotteli ihan hiljaa ja rauhallisesti, mikä oli todella JEEJEE!
Luoksetuloa tehtiin perinteisenä kujaharjoituksena. Koirakoita oli paljon, joten odottelua oli myös. Vähän tylsää, mutta hyvää harjoitusta sekin. Alkuun Valtsu reagoi suoritusvuorossa olevien ohjaajien kutsuihin (me olimme kaiken lisäksi reunimmaisia ja lähimpänä kutsuvaa ohjaajaa), mutta parin kerran jälkeen Vala hoksasi että oma ohjaaja onkin se, jota kannattaa kuunnella. Ensimmäisellä kierroksella Vala sai tehdä vauhtiluoksarin: jätin koiran remmissä kouluttajalle ilman varsinaista paikallaolo-käskyä, ja palkkana se sai riehua narulelulla. Ja kyllähän sitä vauhtia olikin! Toisella kierroksella päätin kokeilla koemaista luoksaria (lähtö kujan puolivälistä). Vähän riskillä, mutta koska liike oli toiminut hyvin edellisenä päivänä omissa treeneissä, luotin, että Vala pystyy siihen myös suuremman häiriön alla. Pienellä käsiavulla varmistelin, että koira varmasti tulee oikeaan kohtaan sivulle, ja hienosti meni. Tästä myös superpalkka!
Tarjolla olisi ollut vielä estehyppy, mutta koska me emme ehtineet vuoroon varsinaisen treeniajan puitteissa, päätin jättää sen kokonaan väliin. Este kuitenkin kuulemma on mukana kentällä vielä kahdella viimeiselläkin kerralla, joten ehkä me jossain vaiheessa käydään siihen vähän tutustumassa. Noin periaatteesta olen kuitenkin yrittänyt välttää Valan ylimääräistä hyppyyttämistä, joten jos tehdään, niin ihan vaan laudan-parin korkuisella. Tosin pikkutollerin moottori kyllä tuntuu käyvän kengurubensalla, sen verran valtavia hyppyjä ja loikkia se ihan omatoimisesti on jo ihan pikkupennusta asti tehnyt...
Kouluttajalta sain kuitenkin tunnin jälkeen palautetta, että Vala on vaikuttanut (nuoreksi) tolleriksi tosi rauhalliselta ja keskittymiskykyiseltä kaikkien kolmen kuluneen tokokurssin kerran ajan. Oli kyllä tosi kiva kuulla tämä, sillä rauhoittumisharjoituksilla on siis oikeasti ollut vaikutusta.

Kotona on tehty paljon muitakin tokoilujuttuja, mutta niistä ei nyt ihmeempiä kirjoiteltavia juttuja ole.

Ulkoilua on harrastettu kotimaisemien lisäksi Pirkkalan metsissä pariin otteeseen. Torstaina saimme myös seuraksi Nalli-veljen, mikä oli oikein mukavaa! Otin Nikinkin mukaan kävelemään, sillä ajattelin, että pappakoira saisi rauhassa tallustella omia polkujaan nuorison painiessa keskenään. Sääli, ettei Nipsu ollut suunnitelmassa ihan niin hyvin mukana, vaan pappakoira osoitti olevansa sitä mieltä, että Nalli ei kuulu laumaan, eikä sillä ole oikeutta painia Valan kanssa. Niki saikin sitten olla remmissä reissun ajan, jolloin se onneksi tyytyi osaansa ja lopetti turhan rähinän. Vaan eipä tarvitse kyllä enää jatkossa ottaa Nikiä mukaan silloin, kun mennään tapaamaan muita koiria.