Eilen vietin taas Valan kanssa illan Kangasalla treenaillen taippareita varten. Ohjelma olikin tosin vähän erilainen, kuin mitä meidän ryhmälle oli etukäteen ilmoitettu, mutta ihan hyvinhän se näinkin toimi. Eli maastossa oli muutamia rasteja, jotka koirakot kiersivät suorittamassa.

Valan kanssa aloitettiin vesityöstä. Viikonloppuna treenattiin uimista niin, että V sai katsella (ja kerätä kierroksia), kun Nikille heitettiin keppiä järveen. Tämän jälkeen heitin Valalla sitten damin muutaman metrin päähän rannasta, ja sinnehän tuo hyppäsi komeasti suoraan perään. Nyt taipparitreeneissäkin Vala lähti tosi reippaasti, eikä empinyt veteen menoa. Mutta voi luoja sitä uimatyyliä... ihan oikeasti! Kaikki rannalla olijat repesivät aivan totaaliseen nauruun, kun näkivät V:n suorituksen! Damin nouto vedestä ok, mutta lokkia Vala ei huolinut. Plaah. Olispa oma lokki, niin vois tätäkin itse vähän enemmän treenailla...
Tänään kävin kaksin Valan kanssa Kaupissa kokeilemassa uintia. Ei ollut huomannut ottaa damia mukaan, mutta keppi ajoi ihan hyvin saman asian. Jälleen Vala meni ihan hyvin veteen, mutta ei sa vaan osaa uida! Just ja just pysyy pinnalla, mutteihan se tuollaisella räpiköinnillä jaksa pitkää matkaa. Tänäänkin ehdin jo oikeasti hetken pelätä, että pitääkö mun hypätä perään ja hinata koira rantaan, kun se jo näytti vajoavan järveen... Millä sen saa tajuamaan, että takajalkojakin kuuluu käyttää uidessa?? Ei Nikin kanssa koskaan tällaisia ongelmia ollut.

Taipparitreenien toinen piste oli sitten laahausjälki. Koska Vala ei viime viikon treeneissä pupua suostunut ottamaan, näytettiin sille kania nyt ensin erikseen ja tehtiin pieni markkeeraus, jonka Vala palautti ihan hyvin. Tämän jälkeen jäin Valan kanssa katselemaan, kun lyhyehkö laahausjälki vedettiin. Jouduin odottelemaan koiran päästämistä vähän pidemmän tovin, sillä toiselta puolen metsää ilmestyikin yllättäen yksi treeniporukka... eipä tuo mitään haitannut. Saatoin Valan jäljen alkuun maata osoittaen. Valalla oli heti selkeä idea, että mikä tämä juttu on, ja se eteni nopeasti kanille. Kanin luona V sitten jäikin toviksi miettimään. En nähnyt kunnolla, mitä se siellä teki, mutta eipä ainakaan mitään ihmeellistä, sillä jonkin ajan kuluttua se palasi luokseni kani nätisti suussa. Tämähän oli tosiaan Valan ensimmäinen laahausjälki, joten aika mainio suoritus!

Viimeiseksi suunnattiin vielä hakurastille. Vähän mietin, että mennäänkö vai ei, mutta päätin sitten ottaa haunkin, koska kotona en pysty sitä riistalla treenaamaan (tämä opiskelijayksiön pakastin on rusinan kokoinen, joten en pysty kovin montaa lintua yhtäaikaa säilyttämään :( ). Ekalla (heitetyllä) variksella Vala nirsoili taas, mutta sain sen painostamalla ja yllyttämällä kuitenkin ottamaan ja palauttamaan. Tämän jälkeen haku iha ok, joskin V alkoi jo olla väsynyt ja oli vähän huolimaton. Ihan hyvin kuitenkin saatiin vaakut taas talteen.

Että joo. Jos tuon uimisen saisi kuntoon, niin niitä taippareita voisi ajatella... ja riistatreeniä vieläkin vaan lisää, pitäisi saada tuo empiminen kitkettyä.