Tämä viikko on kulunut melko hitaissa tunnelmissa, sillä meillä koko perhe onnistui sairastumaan flunssaan. Niki on siis joutunut tyytymään hieman pienempää rooliin, joskin koira kyllä aktiivisesti muistuttaa olemassaolostaan kanniskelemalla lelujaan ympäri asuntoa. Ei se niillä leiki, kunhan vaan pitää saada kaikki levitettyä lattioille...

Viikko sitten perjantaina tehtiin tokoa kunnolla, ihan huvin vuoksi ja toisaalta sillä taka-ajatuksella, että pappakoira ei ehkä jaksaisi riehua sitten iltapäivästä niin kovin paljon, kun sukulaiset saapuisivat juhlimaan minun synttäreitäni (kolmas vuosikymmen alkoi!). Turha toivo. Treeni sinänsä meni hienosti, ei mitään valittamista, sillä Niki toimi kuin unelma (Huom! Kuitenkin tässä Nikin tapauksessa "unelma" on kyllä hyvin suhteellinen käsite ;) ), mutta virta ei koirasta lopu.. Tosin kotonakin Niki kyllä malttoi kuunnella ihan ok, mihin oikeastaan olin olosuhteisiin ja historiaan nähden varsin tyytyväinen. Vanhakin koira oppii uusia taitoja, ihanaa!

Lomakin loppui vihdoin (vai liian pian?), nyt on aika siirtyä takaisin opiskelun pariin.