Itsekin jo melkein ihmettelen, miten nykyisin tulee vietettyä niin vähän aikaa koneella. Tai siis koneella noin muuten vain. Opiskelutehtäviä kyllä pitää tehdä, ja varsinkin liikekirjanpidon verkkokurssi vaatii oman aikansa näyttöruudun edessä istuskelua. Onneksi aikataulun saa kuitenkin pääasiassa laatia itse, kunhan vain muistaa aina sen kunkin viikon määräpäivän, johon mennessä tehtävien tulee olla palautettuna.

Viime tiistaina oli upea päivä, vietin pitkän ajan ulkoillen Nikin kanssa Pyhäjärven jäällä, koska oli hyvin aikaakin, sillä yliopisto kutsui vasta iltapäivällä kello neljästä eteenpäin. Jäällä oli liikkeellä varsin paljon hiihtäjiä, joten etukäteen vähän arvelutti, joudutaanko tyytymään ihan vaan remmilenkkiin. Niki kun on välillä ihan käsittämättömän utelias ja lähtee tosi helposti moikkaamaan vastaantulijoita. Päästin koiran kuitenkin irti, ja (jälleen) Nipsu yllätti minut olemalla oikein kiltti ja jätti hiihtäjät ihan omatoimisesti huomiotta. Allaolevasta kuvasta näkyy muuten, miltä jalka näyttää tällä hetkellä.

Innostuin ottamaan jäällä myös ihan hiukkasen tokoa. Niki oli aika täpinöissään, joten liikkeiden tyylipuhtaudesta ei kyllä puhuta mitään (eikä Niki muutenkaan pysty istumaan "kunnolla"), mutta hauskaa meillä oli. Tehtiin seuraamista ja sivulletuloja. Kontakti oli oikein hieno koko ajan, eikä edes paikoin hiukan paksukaan lumikerros häirinnyt Nipsun keskittymistä.

Luin eilen Koirakuiskaaja (Cesar Millan) -kirjan. Etukäteen minulla ei ollut ko. tyypistä juuri mitään mielikuvaa, ehkä kerran aiemmin olin tainnut telkkariohjelmasta kuulla. Kirjan kansi sai nosti pintaan vain lähinnä ärsytystä, eivätkä kirjan ensimmäiset sivut sen parempia olleet. Ylipäänsäkin koko kirjan tyyli tuntui minusta jotenkin hieman ylimieliseltä ja teennäiseltä, ja asioissa pysyteltiin pääasiassa kovin turvallisella pintatasolla. Muutamia ihan mielenkiintoisia ajatuksia teoksesta kuitenkin löytyi, joten lukeminen oli ihan kannattavaa. Tai toisaalta, lukeminen kannattaa aina (kuten esimerkiksi pari viikkoa sitten lukemani eräs Dan Browin kirja, joka oli mielestäni karmiva. Luin sen kuitenkin loppuun asti, ihan vain siksi, että nyt voin todellakin kertoa sen olleen yksinkertaisesti h-u-o-n-o).

Hauskinta antia kirjassa oli ehkä neuvo laittaa koira aamulla juoksumatolle siksi aikaa, kun itse meikkaa. Näin koiraparka ei jää ilman aamulenkkiä omistajan kuluttaessa koko aamun "kaunistautumiseen" ennen töihin lähtöä.

Esitys liikunta - kuri - hellyys -järjestyksestä oli kuitenkin sinänsä mielenkiintoinen. Varsinkin tuo liikunnan korostus laumassa elämisen ja johtajuuden kannalta laittoi pohtimaan.

Sinänsä hauskaa, että Millan korostaa ulko-ovesta kulkemisen järjestystä hyvin tärkeänä pointtina johtajuudessa, ts. ihminen menee aina ennen koiraa. Viime vuosina olen kuitenkin olen yhä useammin törmännyt tulkintoihin (Suomessa), että tuollaiset ovat vain turhaa kikkailua ja temppujen opettamista. Tiedä sitten, mikä on asian oikea tulkinta... hauska näitä on kuitenkin pohdiskella.