Arkirutiinit menivät pari viikkoa sitten ihan uuteen kuosiin. Teemuki kaatui sangen ikävin seurauksin: sain jalkaani toisen asteen palovamman.

paketissa on.

Kengän käyttö tässä jalassa ei ollut mitään herkkua, joten liikkuminen oli aika vähäistä. Vala pääsi onneksi Siipiveikon porukan huomaan (iso kiitos vielä Annalle ja Villelle!), ja minä sain keskittyä haavan paranteluun rauhassa. Paraneminen tosiaan sitten viekin aikaa, mutta nyt kuitenkin näyttää jo vähän paremmalta ja liikkuminenkin sujuu. Kylmää tosin pitää välttää, mikä vielä rajoittaa jonkin verran menemisiä. Onneksi pakkaset sentään hellittivät, ettei ulkona ihan heti jäädy... :-)

Nuuskujen perustottelevaisuuskurssi meni sitten lopulta aikalailla ohi meidän osalta. Juoksujen arvelinkin tulevan näihin aikoihin, muttta tämän palovamman takia ei sitten edes tarvinnut haaveilla itsekään menevänsä käymään treeneissä kuunteluoppilaansa. Eipä mahda mitään.

Nyt (vähän kliseisesti) nokka kohti uusia haasteita (varsinkin kun jalka vielä vähän paranee). Treeniä, treeniä...