Nimittäin lenkillä Pyhäjärven jäällä. Kävi aivan hirvittävä tuuli, välillä tuntui, ettei pystynyt ollenkaan kävelemään eteenpäin ja Nikistäkin tuli aito novascotianpystykorva. Kaikenlisäksi oli todella liukasta (hmm. jää nyt tosin on yleensäkin varsin liukas), koska tuuli puhalsi todella tehokkaasti lunta rantaa kohti ja jään päälle jäi sitten sellainen aivan ohut puuterilumikerros..

Säätilasta johtuen ei muita ulkoilijoita näkynyt, joten Niki pääsi sitten juoksemaan vapaana. Samalla tarjoutui erinomainen mahdollisuus ottaa luoksetuloharjoituksia. Muistin jopa kotoa lähtiessä ottaa pillin mukaan, joten yritettiin sitten hieman palautella vihellystä Nikin mieleen. Kiitos vain liian pitkän tauon pillin käytössä, Niki oli melko epävarma siitä, miten pitäisi toimia vihellyksen kuuluessa. Käsimerkkien avustuksella luoksetulo sitten palautui jotenkuten mieleen. Nyt tarvitaan vain lisää harjoitusta ja vahvistamista niin eiköhän homma ala taas toimia (tämä tietysti edellyttää sitä, että minä muistaisin ottaa pillin aina mukaan lenkille & treeneihin lähtiessä).

Näin jälkeenpäin pohdittuna nousi mieleen myös sellainen asia, että Niki ei tuulesta johtuen aina välttämättä edes kuullut pilliä kunnolla, eikä siis siksi tiennyt, miten reagoida...
(sitäpaitsi musta tuntuu, että Nikin kuulo muutenkin hieman heikentynyt. Tai sitten siitä on vain tullut laiska :P )