Lenkin jälkeen tokoiltiin vähäsen tossa metson parkkiksella. Niki oli jotenkin kovin vaisu, vaikka toisaalta kyllä se välillä ihan kunnollakin keskittyi. Tietty varmaan vaikutti se, että mulla oli nameina "vain" kuivuneita frolicejä.. Pitäisi varmaan opetella palkkaamaan sitä jotenkin muuten? Ainakin tänään narupallo oli kovassa suosiossa, sen kanssa N kyllä jaksoi riekkua, kun sen lopulta älysin ottaa esiin. Jotenkin vain lelulla palkaaminen on mulle hirveän vaikeata.. Koska nuorempana Nikiä eivät koskaan mitkään lelut koulutuskentällä kiinnostaneet, sen kanssa on sitten periaatteessa aina touhuttu vain "namilinjalla".

Treenailtiin pääasiassa seuraamista (suoraa). Sivulletulot oli hitaita, muuten periaatteessa ihan jees. Seuruukin oli ihan mukavaa, paikka pysyi suurin piirtein oikeana koko ajan. Kontakti tipahteli paikoittain, mutta noin pääpiirteittäin pysyi kuitenkin itse asiassa varsin hyvin. Ilman (isoja) ongelmia ei kuitenkaan selvitty, pysähtyminen oli jotakin aivan kamalaa. Niki ei joko istu tai sitten istuu aivan vinoon. Toisaalta, oli ihan tyhmää odottaa, että Niki osaisi pysähtyä kunnolla, eihän sen kanssa ole edes sitä piiiitkään aikaa harjoiteltu! Niki on lähes aina vapautettu suoraan liikkeestä. Perhana, kun joskus voisi opetella ensin ajattelemaan, niin ei sitten tarvitsisi kentällä alkaa pohtimaan ja tajuta tälläisiä päivänselviä juttuja :(

Pari liikkeestä seisomaan jäämistä otettiin myös. Ihan jees, mentiin kyllä tosi hitaassa vauhdissa (jolloin koiran jättäminen siis on paljon helpompaa ilman tuhaan pysähtymistä). Muutenkin kyllä tuli käytettyä kaksoiskäskyä, sekä käsimerkkiä että suullista. Käsimerkistä pitää nyt kuitenkin ehdottomasti päästä tulevaisuudessa eroon.

Kotipihassa vielä lyhyt paikkamakuu, osittain piilossa (kun kävin hakemassa sisältä harjan). Niki makoili ihan rauhassa, hyvä :)