Syksyn tultua pitää perinteiseen suomalaiseen tapaan aloittaa uusi harrastus, joten meikäläinen ilmoitti itsensä astangajoogakurssille (ja heti ekalla tunnilla löysin itsestäni uusia lihaksia, joiden olemassaolosta en aiemmin oikein tiennytkään...) ja Valan kanssa aloitan tokokurssin. Hauskaa päästä ohjattuun tokoon pitkän pitkän tauon jälkeen!

Nyt ollaan itsenäisesti treenailtu tokoa välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Sivulletulo Valalla alkaa olla aika hyvällä mallilla. Seuraaminen on edelleen ihan alkutekijöissään, mutta sen työstämistä on varmaan ihan hyvä aloitella tuon tokokurssin merkeissä. Eikä sillä, Valalla on kuitenkin ikää aika vähän, joten hitaasti edetään jokatapauksessa! Paikalla istumiseen ja makaamiseen olen tosi tyytyväinen. Naksuttelemalla ja namiavuilla olen teettänyt Valalla istu-maahan -vaihtoja. Aktivoinnin kannalta ja ihan huvin vuoksi Vala opetteli myös kierimään, mikä aiheutti sen, että nyt pikkukoira tarjoaa toisinaan aika helposti kierimistä, jos ei keksi heti keksi, että mitä pitikään tehdä...

Noutopuolella on nyt ahkerammin treenailtu riistalla. Valasta on tullut rohkeampi, ja se ottaa ihan hyvä hyvin nyt linnun suuhun ja kantaa. Tosin eilen lueskelin Päivi Romppaisen Vainun varassa: Suomalaisia poliisikoiria työssä -kirjaa, jossa käsiteltiin varsin havainnollistavasti koiran hajuaistin tarkkuutta sekä sitä, miten hyvin ihmisen haju (jokaisella ihmisellä on selkeästi erotettavissa oleva oma hajunsa) säilyy esineissä. Jäin tästä sitten miettimään, miten paljon Valaan mahtaa vaikuttaa se, että riistoissa on minun hajuni. Tai kuinka voimakkaasti lintuun ylipäänsä tarttuu ihmisen haju?
Jokatapauksessa, nyt odotellaan täydennystä pakastimeen.

Imuroidakin saa taas ahkerasti. Juuri kun päästiin eroon pentukarvan vaihtumisesta Vala aloitti uuden karvanlähdön...