Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Katsu haastoi meidät tähän. Sikäli, kun olen viime päivinä ehtinyt tuttujen blogeja lueskella, niin aika monelle on sama haaste jo jostakin suunnasta heitetty, joten meikäläisen puolesta tämä siirtyköön eteenpäin avoimena haasteena: Vastatkoon ken meidän lukijoista ehtii ja asiasta innostuu! :)

Meikäläisen sekalainen kahdeksikko:

1) Olen juuri nyt hyvin onnellinen. Tuntuu, että elämässä on palikat kohdillaan!

2) Noin viikko sitten huomasin itsessäni huolestuttavia oireita. Valan saapumisesta näihin päiviin asti on pärjätty ilman, mutta ääk, nyt alkaa pikkuhiljaa taas tuntua siltä, että se hiipii takaisin. Pentukuume nimittäin. Onneksi on sen verran pieni asunto, ettei tänne kyllä ainakaan lisää koiria hankita (ja muutenkin, V on yhä edelleen aika kakara)

3) Joskus nuorempana ilmoitin, että minusta tulee isona koirankasvattaja. Äiti tosin palautti maanpinnalle todeten, ettet sinä sillä itseäsi elätä, joten keksipä jotakin muuta. Nyt sitten vietän neljättä lukuvuotta yliopistolla kauppatieteiden parissa, joskohan sitä laskentaekonomin palkalla eläisi... (tämä opintotuki ei kyllä päätä huimaa!)

4) Kennelnimen anoin silti heti, kun se oli mahdollista... toivottavasti sille olisi vielä joskus käyttöäkin :P

5) Aloitin vuoden alussa geokätköilyn (olen aina halunnut kokeilla, ja nyt vihdoinkin pääsin!). Silloin ajattelin, että olisipa hienoa, jos löytäisin vuoden loppuun mennessä sata kätköä. Tätä kirjoittaessa tuo sivupalkin laskuri näyttää löytöjen lukumääräksi 326. Pakko myöntää, että tämä on aika addiktoiva harrastus.

6) Omistan aika paljon kirjoja. Niitä vaan kummasti kertyy jostakin...  Itse asiassa nytkin postissa odottelee noutamista yksi AdLibriksen tilaus. (Ja pitäisi muuten olla toinen paketti Peten koiratarvikkeelta: uusi noutokapula. Joskohan sitä huomenissa ehtisi käymään noutamassa nämä.)

7) Rakastan yliopisto-opiskelijan vapautta. Suhteellisen harvoin on pakollista läsnäoloa vaativia luentoja, joten omaa arkirytmiä voi muokata hyvin joustavasti. Mitenkähän sitä sopeutuu sitten vakituiseen työelämään? Pitää ehkä ottaa kaikki ilo irti viimeisistä opiskeluvuosista :) (tarkoitukseni on ihan oikeasti valmistua siinä tutkinnolle annetussa tavoiteajassa, eli viidessä vuodessa. Eli siis keväällä 2013.)

8) Saako jo stressata siitä, ettei keksi mitään fiksua ja uutta aihetta graduun?