Me aloitimme tosiaan ihan vuoden alusta uuden harrastuksen, geokätköilyn. Mukava harrastus, joka yleensä yhdistyy näpsäkästi koiran kanssa lenkkeilyyn. Tuossa blogin sivupalkissa onkin jo alkuvuodesta lähtien ollut laskuri, joka näyttää löytämieni kätköjen määrää.

Tämä kartta näyttää, minkä kuntien alueilla olen tähän mennessä ehtinyt kätköilyn merkeissä poikkeamaan:

Löydöt prosentteina maakunnittain:

 

Ehkäpä paras ja työläin löydetty kätkö tähän mennessä on ollut Hirvi-Simunan luolan lähettyvillä, tosi hieno paikka! Sielläkin jouduttiin itse asiassa käymään kahteen kertaan, sillä ensimmäinen kerta päättyi tuloksettomana. Toinen kerta sujui sitten paremmalla onnella. Paljon tuli kiipeiltyä kallioilla ja vielä enemmän tongittua pienissä ja ahtaissa luolissa... mutta sitäkin parempi fiilis, kun purkki löytyi! Hassua, kuinka muovirasia vaan voikaan tehdä onnelliseksi.

Vatsu tsekkasi Hirvi-Simunalla ylhäältä kallioiden päältä...

... ja Nipsu alhaalta luolastosta. (Kuvat ekalta reissulta, jolloin ei vielä onnistuttu mitään löytämään. Ehkä Hirvi-Simunan haamu halusi kiusata.)

Tässä hengaillaan Pyynikin näkötornilla; pikkuveljeni sekä urhoolliset geokoirat. Odotellaan munkkeja, joita isä lähti ostamaan ;)

Valan mielestä kätköily on ihan huippua silloin, kun pääsee juoksemaan... (tässä ollaan jossakinpäin Lamminpäätä tai Vuorentaustaa.. tjsp)

Karavaani kulkee. Meikäläinen peränpitäjänä kameran kanssa.

Löytyykö? (Vastaus: ei tällä kertaa. Oli vielä liikaa lunta.)

Tässä Vala poseeraa Karkunvuorella (moottoritien päällä oleva mukava luontokaistale).

Kotona sitten joutuu tassupesulle, mikä on Valan mielestä SUPERÄLLÖÄ!

Loppuun vielä geokätköilyn Suomen rankinglistan sijoitus:

Eipä ole tällä löytömäärällä vielä asiaa kovin korkealle sijalle listalla... vaan eipä se määrä, vaan löytämisen ilo! Modern day treasure hunting :)