Ihan kotipihassa vain, kun laiskotutti niin, ettei jaksanut pk-kentälle kävellä, vaikka niin aluksi suunnittelin. Alku ei muutenkaan ollut kovin lupaava, nyt piti ihan oikeasti käyttää palkkana lelua, mutta tänään ei sitten varastosta esiin kaivamani pehmolelu ollutkaan yhtään kiinnostava. Vähäsen Niki sitä innostui jahtaamaan, mutta musta tuntuu, että silloinkin se ennemminkin juoksi vain mun käden perässä... Jotta kuitenkin jotain saataisiin oikeasti tehtyä, kävin hakemasta sisältä nameja (jotain hyvin epämääräisiä, Lidlistä peräisin olevia "maitonappeja"), jotka sitten olivatkin sitten ehkä vähän jopa liian suurta herkkua Nikille.
Seuraaminen oli ihan ok. Alussa itse asiassa tosi hyvää, mutta sitten se vähän lössähti, joskin parani sitten taas treenin loppua kohden. Ja ongelmana siis se vanha tuttu poikittaminen. Lyhyemmillä pätkillä ei periaatteessa ongelmia ole, mutta sitten pidemmillä suorilla kyllä... Jatkossa panostetaan lyhyempiin ja sitten kun ne sujuu täydellisesti, niin aletaan kulkea vähitellen yhä pidempiä matkoja. Pysähtyminen oli nyt ihan kivaa, vähän nopeampaa voisi ehkä olla, mutta aika hyvin silti.
Lisäksi otettiin myös liikkeestä pysähtymistä. Alkuu meni huonosti, N oli ihan pihalla kaikesta. Sitten otettiinkin taas käyttöön nämä "perinteiset" esteet, tällä kertaa ulko-oven edessä oleva tolppa. Pari kertaa tällä tyylillä, johan alkoi sitten myös ihan ilman esteitäkin homma sujua. Vahvistusta tämä liike tosin tarvitsee vielä paljon, mutta periaatteessa tekniikka on kunnossa.
Keskittymistä kaivattaisiin vielä kyllä Nikille lisää. Tai mun pitäisi varmaan panostaa vain tuohon motivointipuoleen enemmän. Aina välillä nimittäin käy niin, että nenä lähtee viemään koiraa... ja sitten toinen häiriötekijä on ihmiset. Naapurin tullessa kotiin olisi Nikin pitänyt ihan välttämättä päästä häntä moikkaamaan.. möh. Muutenhan N ei naapureista oikeastaan välitä pätkän vertaakaan, räksyttää vain takapihalla niille, joten miksi ihmeessä sen nyt pitäisi päästä sitten toivottamaan joku tervetulleeksi?? :/
[Kävin muuten tänään ilmoittautumassa syksyn YO-kisoihin. Pelottavaa, nyt ne on sitten ihan oikeasti edessä... ehkä pitäisi kääntää tämä blogi kesäksi ruotsiksi tai englanniksi, niin tulisi vähän ainakin harjoiteltua :P ]
Seuraaminen oli ihan ok. Alussa itse asiassa tosi hyvää, mutta sitten se vähän lössähti, joskin parani sitten taas treenin loppua kohden. Ja ongelmana siis se vanha tuttu poikittaminen. Lyhyemmillä pätkillä ei periaatteessa ongelmia ole, mutta sitten pidemmillä suorilla kyllä... Jatkossa panostetaan lyhyempiin ja sitten kun ne sujuu täydellisesti, niin aletaan kulkea vähitellen yhä pidempiä matkoja. Pysähtyminen oli nyt ihan kivaa, vähän nopeampaa voisi ehkä olla, mutta aika hyvin silti.
Lisäksi otettiin myös liikkeestä pysähtymistä. Alkuu meni huonosti, N oli ihan pihalla kaikesta. Sitten otettiinkin taas käyttöön nämä "perinteiset" esteet, tällä kertaa ulko-oven edessä oleva tolppa. Pari kertaa tällä tyylillä, johan alkoi sitten myös ihan ilman esteitäkin homma sujua. Vahvistusta tämä liike tosin tarvitsee vielä paljon, mutta periaatteessa tekniikka on kunnossa.
Keskittymistä kaivattaisiin vielä kyllä Nikille lisää. Tai mun pitäisi varmaan panostaa vain tuohon motivointipuoleen enemmän. Aina välillä nimittäin käy niin, että nenä lähtee viemään koiraa... ja sitten toinen häiriötekijä on ihmiset. Naapurin tullessa kotiin olisi Nikin pitänyt ihan välttämättä päästä häntä moikkaamaan.. möh. Muutenhan N ei naapureista oikeastaan välitä pätkän vertaakaan, räksyttää vain takapihalla niille, joten miksi ihmeessä sen nyt pitäisi päästä sitten toivottamaan joku tervetulleeksi?? :/
[Kävin muuten tänään ilmoittautumassa syksyn YO-kisoihin. Pelottavaa, nyt ne on sitten ihan oikeasti edessä... ehkä pitäisi kääntää tämä blogi kesäksi ruotsiksi tai englanniksi, niin tulisi vähän ainakin harjoiteltua :P ]
Kommentit