Eläinlääkärille ei aikoja ollut tarjolla (siis sellaisille, joilla olisi röntgenlaite ollut käytössä), mutta puhelimitse saatiin sitten ohjeeksi, että koiralle kannattaa antaa ihmisille tarkoitettuja ummetuslääkkeitä, ja kokeilla, josko ne auttaisivat. Apteekista siis sellaisia sitten. Alkuu näytti, ettei niistä mitään apua olisi, mutta sitten vihdoin tiistaiaamuna Niki kakkasi..
On se jännä, että kakkakasan näkemisestäkin voi tulla niin iloiseksi! :)
Nyt siis koira on taas jo ihan kunnossa, jaksaa riehua ja touhottaa ympäriinsä entiseen tapaan. Oli se kuulemma tänäänkin ollut jo innokkaasti auttamassa remonttimiehiä eteisen lattialaattojen vaihdossa..
Mutta tästä lähtien Nipsu saa pysyä ihan vain puruluulinjalla.
Kommentit