Tällä viikolla on perehdytty taippareiden (ja nomen) saloihin ihan urakalla. Tai itse asiassa jo viime viikolla aloiteltiin opiskelua Nuuskujen taipparikurssin teoriaillassa. Teoriailta sinänsä ei tarjonnut minulle mitään uutta, mutta tulipahan asiat ainakin käytyä vielä kertaalleen läpi paperilla.

Viime keskiviikkona ajelin Valan kanssa Kangasalle osallistumaan kurssin ensimmäiselle maastokerralle. Ohjelmassa oli ihan perusjuttuja: alkuun kontaktikävelyä, damin kantoa, sitten erittäin helppo perusnouto kentällä ja lopuksi ykkösmarkkeeraus metsässä. Vala oli alkuun tosi levoton, kun otin sen suoraan autosta kentälle. Ensi kerralla olisi ehkä suunnata paikalle reilusti ajoissa ja kävelyttää koiraa ensin vielä siellä paikan päällä (V selkeästi nimittäin keräsi kierroksia autossa matkustamisesta yhdistettynä odotteluun) ja pistää koiruus sitten koiruus takaisin autoon odottelemaan. Markkeerauksessa tuli ihan tyhmä sähläys. Oletin, että V selvittäisi tehtävän helposti, mutta se lähtikin damin kanssa tsekkaamaan heittäjää, jolloin se ajautui vähän sivuun ja ison pudonneen oksan taakse. Seurauksena V pudotti damin. Sain kyllä korjattua ja lopulta dami palautui mulle. Otettiin vielä uusiksi, ja minä sain ohjeeksi pillittää koiran takaisin heti kun sillä on dami suussa. Nyt onnistui suoraviivainen palautus. Kaikkiaan siis ihan tyhmä moka, joka johtui siitä, ettei minulla ollut olemassa "suunnitelmaa B" aka miten toimin, jos koira tekeekin jotakin muuta kuin odotan sen tekevän. (Tavallisestihan Vala palauttaa tosi hyvin, nyt se tietty otti häiriötä vieraasta heittäjästä, koska tällaisia tilanteita ei olla kauheasti päästy tekemään.)

Torstaina ajelin sitten Valkeakosken suuntaan, ohjelmassa oli Valan kasvattajien meille pitämä treeni. Valan kanssa aloitettiin vesinoudolla - eli operaatiolla kuinka saada koira veteen syvästä rannasta. Ei meinannut vielä uskallus riittää (kyllä Vala muutoin tykkää vedestä kovasti, joten se ei onneksi ole ongelmana sentään), mutta molskahtihan se sinne lopulta ja kävi hakemassa lähellä kelluvan damin. Sitten siirryttiin hakuruutuun, johon minä sainkin tosi paljon ohjeita. Osa pienempiä ja osa isompia juttuja, mutta varsin oleellisia pointteja kaikki. Vala teki hyvää hakua ja käytti nenäänsä. Ohjaaja on vähän tyhmä ja kokematon, mutta nytpä tuli ainakin paljon oppia, jonka avulla päästään omissakin treeneissä eteenpäin. Loppuun vielä kokeiltiin riistaa. Kotona Vala on ottanut varista ihan hyvin ruokakuppitreeneissä, mutta nyt se taas empi ja kokeili, onko ihan pakko. Painostuksella ja useilla kehotuksilla vaakku palautui. Sama juttu lokilla ja pupulla. Tiivistetysti siis: nyt treeniin erilaisia rantoja, joista mennään uimaan ja jatketaan riistan tehotreeniä. Haussa voidaan laajentaa aluetta, ja damit pistetään piiloon (koiran pitää käyttää nenää löytääkseen, ei saa etsiä silmillä!).

Olipa kyllä antoisa viikko! Viikonloppu vielä edessä, silloin pitää ainakin hippasen tokoilla. Vähän vielä aikaa saada liikkeet kasaan, sillä seuraavan viikon viikonloppuna mennään kokeilemaan onneamme möllitokokisaan. Yritän olla ottamatta paineita, kyseessä on kuitenkin vaan episkisat, jonne mennään hankkimaan kokemusta kisafiiliksestä :)