Kaikenlaisia pikkuharjoituksia leikin varjolla: Nikin juostessa/"hyökätessä" minua kohti maa-käsky. Pääasiassa siis haetaan nyt sitä kauan kadoksissa ollutta nopeutta suoritukseen. Käytännössä me siis syöksytään yhtä aikaa maahan, sekä Niki että minä. Hauskaa on :) Sitten vain vähitellen pyritään siirtymään sellaiseen suoritukseen, että minä saan seisoa ihan suorassa (ja silti N menee nopeasti maahan, nykyisin kun maahanmeno on erittäin h-i-d-a-s).
Liikkeestä maahanmenon opettamisessa pitänee jälleen hyödyntää seinän apua, jotta Niki pysyisi suorassa. Nyt se kun menee erittäin helposti poikittain minuun nähden.

Sunnuntaina onkin sitten jonkinmoiset sukukekkerit tiedossa, kun veljelläni on rippijuhlat. Nikille siis tiedossa ihastuttava päivä, koska 1)kaikki vieraat tulevat tottakai vain häntä katsomaan ja 2)vieraat pystyy lumoamaan helposti ruskeiden nappisilmien tuijotuksella niin, että he tarjoilevat surkealle nälkäänkuolevalle pikkukoiralle runsaasti makupaloja. Minulle sitten ei olekaan niin kivaa kohtelua tiedossa... sillä jos (ja kun) minä vähänkin komennan koiraa, tulkitaan se välittömästi rääkkäykseksi, sillä "eihän se mitään kerjää, tässä se vain istuu ja katselee". Millä ihmeellä ihmiset saa uskomaan, että juuri se kahvipöydän ääressä istuminen ja ihmisten tuijottaminen on nimenomaan kerjäystä ja että he palkitsevat koiran kerjäämisestä tarjoamalla sille keksinpalan?! Ja olisi ihan oikeasti kerrankin kiva, ettei minua leimattaisi heti rääkkääjäksi ja tiukkapipoksi, kun komennan koiraa :(

Nikille laitettiin tänään kevään eka exspot, toivon mukaan punkit pysyvät kaukana (niitä kuulemma on jo tuossa lähimaastossa jo liikkeellä ihan kunnolla).