Nikillä on kovin ikävä, shetlanninlammaskoiravastainen asenne. Onhan se ennenkin ollut välillä tuollainen, mutta nyt homman mittasuhteet ovat päässeet hieman paisumaan..
Tuhon melkein naapuriin on muuttanut sheltti, jota Niki ei vain yksinkertaisesti siedä. Riittää, että Niki edes näkee ko. koiran matkankin päästä, jotta se voi aloittaa rähinän. Pahinta on tietysti, jos (ja kun) sheltti lenkille lähtiessään ja sieltä palatessaan kulkee meidän takapihan ohi.. vaikka tässäkin tapauksessa pihan ja tien väliin jää vielä leikkipuistokin, eli koirat eivät edes pääse kovin lähelle toisiaan.
Käsittämätöntä.

Jonkin aika sitten sen sijaan sattui lenkillä varsin hauska tapahtuma. Vastaan tuli eräs norfolkinterrieri, joka on kovin herkkä rähisemään muille (otus yritti jopa kerran napata minua housunpuntista, kun olin aamulla kävelemässä bussipysäkille..). Komensin Nikiä olemaan hiljaa (yleensä se on ihan nätisti ja lopettaa ärinän). Tällä kertaa Niki kuitenkin vaihtoi murinan into-vinkumiseen (,jota yleensä kuulee lähinnä noutotreeneissä..) ja katsoi minua selvästi pyytäen lupaa jatkaa rähinää terrierin kanssa...
Hassu otus :)

Kennelliitto (tai/ja FCI, en minä tiedä, kuka niitä maksuja tarkkaan ottaen perii..) muisti minua tänään lähes 160e:n laskulla.. vastineeksi summasta sein sitten ihan kokonaisen yhden A4-arkin kirjekuorineen ja tukipahveineen. Kamalan kallista paperia :P
Joka tapauksessa siis kennelinimianomukseni hyväksynnästähän oli kyse. Ykkösvaihtoehtoni eli Vafra oli lopulta läpi mennyt, kivaa :) [Sana on muuten latinaa, tarkoittaa suomeksi viekasta ja ovelaa, tarkkaan ottaen kyseessä on siis vafer-adjektiivin feminiinimuoto (nominatiivissa).]