Tänään oli sitten vuorossa se tikkien poistaminen.

Niki on päivä päivältä ollut "kamalampi", koira alkaa kohta ihan kirjaimellisesti hyppiä seinille tekemisen puutteesta. Sunnuntaina tullessani Nikin kanssa lenkiltä kotiin kuivailin Nikin tassut pyyhkellä, otin pannan pois, avasin kotioven ja sanoin "vapaa" kuten tavallisestikin. Sen sijaan, että Nipsu olisi kipittänyt kotiovesta sisään, se päättikin ottaa kunnon spurtin ja lähteä moikkaamaan omassa pihassaan olleita meidän seinänaapurimme naapureita. Hetken aikaa kesti, että itse tajusin, mitä oli tapahtunut... ja sitten nolona hakemaan koiruus takaisin. (Ja se siitä Nikin vapaana riehumiskiellosta sitten...)

Tänään eläinlääkärin vastaanotolla odotellessa Niki ei tainnut olla sekuntiakaan hiljaa.. se vinkui ja piippasi koko ajan, kaikkea olisi pitänyt päästä tutkimaan ja haistelemaan. Itse tikkienpoisto sujui hyvin, Nipsu-possu oli onnellinen saadessaan mutustaa lääkärin tarjoamia nappuloita (ei se ole ikinä syönyt noin halukkaasti pelkkiä nappuloita.. !). Lääkärin mukaan Niki vaikutti oikein hyvinvoivalta, ja jalka oli tosi hyvin käytössä jo näinkin pian leikkauksen jälkeen. Haava oli myös tosi siisti ja hyvässä kunnossa. Ja Niki tottakai esitteli taas kaikki parhaat puolensa riehumalla, minkä vain ehti...

Poistuessa käytiin vielä vaa'alla: n. 26,5kg eli reilu puoli kiloa enemmän kuin muutamia viikkoja sitten, kun rötngenkuvausreissun yhteydessä punnittiin. Täytyy nyt vähän pitää silmällä, että mitä tuon antaa syödä..