Nyt vähän tiivistetysti viime viikkojen treenailuista ja muustakin.

Viime viikonloppu vietettiin taas "kotikotona", sillä minulla oli hoidettavanani molemmat koirat. Melkoinen show. Lauantaina Vala teki vähän palautustreeniä damin kanssa, mutta pääasiassa minun energiani hupeni jo aika tehokaasti ihan vaan noiden kahden kanssa ulkoiluun... piru vieköön, kun kumpikaan ei osaa kulkea nätisti remmissä! Yksinollessaan molemmat periaatteessa ihan ok, mutta yhdistelmänä aika työläs. Nipsu on oman tiensä kulkija, joka mielellään kulkisi vaan hajujen perässä omia reittejään. Vala puolestaan sinkoilee edestakaisin yrittäessään saada Nikin innostumaan takaa-ajoleikistä tai painista. Ja koska Niki vetää remmissä, niin Valahan toki seuraa rakkaan idolinsa esimerkkiä. Plaah. Sunnuntaina ajelin Valan kanssa Valkeakoskelle, jossa tapasimme Nalli-veljen sekä pari kuukautta nuoremman Kingin. Vihdoinkin Valtsu sai sitä kaipaamaansa painiseuraa! Vauhtia ei tollerilapsilta todellakaan puuttunut... Vala tokoili myös hippusen, mutta oli aika kylmä, joten treeni jäi (suosilla) lyhyeksi. Vähän tyhmästi yritin tehdä paikkamakuuta, missä nyt ei ollut taas oikein järkeä, kun pakkasta oli lähes viitisentoista astetta.

Nome-puolen jutut on nyt jätetty vähän vähemmälle. Koitetaan nyt saada ne palautukset kuntoon. Sisällä Valtsu nostelee damia nykyisin tosi hyvin ja ripeästi. Samoja harjoituksia jatketaan nyt sitten ulkona. Aiemmin on ollut vähän liikaa leikkimeininkiä, mutta nyt viime lauantaina lenkin päätteeksi Vala teki jo paljon parempaa työtä. Edistystä nähtävissä siis. Mutta kunhan vaan saadaan tämä nyt sitten joskus siirrettyä taas pitkän välimatkan noutoihinkin (juoksuvauhdin noustessa houkutus kunniakierrokseen kasvaa eksponentiaalisesti).

Tämä pakkaskausi on rajoittanut tokon treenailua ulkona, sillä ainkaan minun sormeni eivät kovin pitkään kestä ilman hanskoja (ja hanskat kädessähän nameja on ihan turha edes yrittää saada järkevästi taskusta ulos). Sisällä sitten vähän enemmän juttuja, ja lyhyitä pätkiä ulkona. Paikkamakuussa ja -istumisessa Vala on pisimmällään tehnyt reilu minuutin mittaisia jaksoja. Periaatteessa aikaa voisi jo ihan hyvin vielä pidentään. Ja oikeastaan olisi syytäkin, ettei jämähdetä tälle tasolle.

Seuraaminen vähän junnaa paikoillaan, en ole itse siihen panostanut niin paljon kuin pitäisi. Höh, se on kuitenkin tärkeä juttu, iso osa monia liikkeitä. Liikkeestä seisomista on aloiteltu (ilman varsinaista seuraa-käskyä), ihan ok. Kaukoja pikkasen m-i -vaihdoilla, lähietäisyydeltä kuitenkin vaan. Luoksetulo on kunnossa. Varsinainen ongelmakohta on nyt noudossa, sillä syystä tai toisesta Vala paineistuu näistä harjoituksista aika paljon. Varmaan parasta antaa kapulan levätä nyt rauhassa jonkin aikaa ja katsella tätä hommaa sitten uudestaan vaikka parin viikon päästä. Metallikapulaa Vala pääsi myös vähäsen tutkimaan, mutta en aio sitä vielä sekoittaa enempää asiaan. Yritän nyt ensin saada tuon perusnoudon opetettua, ja sitten voidaan varioida liikettä metallilla ja toisaalta pikkuhiljaa aloitella tunnaria ja ohjattuakin. Sitten joskus.

Vala on myös omatoimisesti löytänyt itselleen uuden harrastuksen. Se hoksasi tässä päivänä eräänä lenkillä ollessamme, että lumihangen alla liikkuu kaikenlaisia hiiriä/myyriä/päästäisiä, joita on tosi kiva yrittää saalistaa. Yhtäkään V ei ole (vielä) kiinni saanut, mutta muutama pikkuotus on kyllä joutunut ihan tosissaan kipittämään karkuun uteliasta pikkutolleria.

Talven tullen lenkkimahdollisuudet laajentuivat taas mukavasti, kun pääsee tuohon järven jäälle tallustelemaan. Ja Valtterikin pääsee purkamaan energiaansa reilusti juoksemalla. Me likes. Nyt kuitenkin menee reilu pari viikkoa aika tiivisti tenttikirjojen parissa. Ainakin pitäisi. Itsenäisyyspäivän ryhmiksessä haluaisin poiketa kurkkaamassa tollerikehän menon, ja lähempänä joulua olisi vielä tarjolla yksi mätsäri, jonne voisi suunnata.

Loppuun vielä tunnelmapala viime perjantailta: JP Leppäluoto - Tonttu. Aivan ihana!