Nipsupossu on viime viikkoina ollut hieman levoton, mikä lienee jonkun naapuruston ihanan tyttökoiran syytä. Eipä olla ennen meillä näin sentään käyttäydytty... mutta toisaalta vanhoilla miehillä kai voi olla näitä mielihaluja?

Joka tapauksessa, turbonenän vietteleviä hajuja tai ei, Niki on jaksanut keskittyä hienosti tokoilemaan. Uutuutena ohjelmistossa on kokeiltu peruuttamista seuraamisessa, mikä on aiheuttanut naurinpyrskähdyksiä ohjaajalle. Koiraa ei ainakaan voi syyttää yrityksen puutteesta!

Minulla alkaa olla vähitellen aika pakkailla tavaroita kasaan, sillä parin kuukauden sisällä pitäisi muuttaa lähemmässä yliopistoa. Kovin kauas ei siis ole matka kuitenkaan (oliskohan tulevalta asunnolta matkaa kotikotiin reilu neljä kilometriä...). Nipsu nyt jäänee pääasiassa asustamaan isän ja äidin luokse, sillä isän koirahan se virallisesti on.