Viikonloppuna oli kivasti tekemistä, tosin meikäläisen kandin jäi kyllä ihan heitteille. Vähän ahdistaa tämä kirjoitusaikataulu, eikä muutoinkaan oikeastaan kauheasti nappaa viettää päiviä sisällä koneen ääressä.

Perjantaina tokoiltiin Idan ja lagottotyttöjen Sennan ja Sumin kanssa. Aloiteltiin paikkamakuulla, joka oli ekaa kertaa niin, että vieressä makasi toinen koira. Kyllähän me muutoin kaikenlaisissa häriöissä on treenailtu, mutta ei tällaista koemaisempaa juttua lainkaan. Vala oli ihan hyvin, mutta nuuskutteli vähän maata, mistä murahdin. Tämän jälkeen oli hyvin, mutta sitten yhtäkkiä nousi seisomaan! Mitä ihmettä, ei tällaista ennen ole tapahtunut! Kävin palauttamassa koiran takaisin maahan, ja loppu ihan jees. Muutoin tehtiin seuraamista, seisomaan jäämistä, luoksaria ja vähän kaukoja. Seuraamisessa ja perusasennossa (luoksarissa) pitää olla tarkkana. Perusasennossa Vala löysäilee helposti muuten vaan ja jää vinoon ja seuraamisessa sille ei ehkä ihan vielä ole täysin selvää, mikä on oikea paikka. Back to basics ja helpompaa perustreeniä nyt. Seisomaan jäämistä ei voi tehdä montaa kertaa, sillä V ennakoi ihan järjettömästi.

Lauantaiksi oli puolestaan sovittu treenit Katariinan ja Nalli-veljen kanssa. En kyllä tiedä, mikä siinä on, että Nallin näkeminen saa Valassa aikaan mielettömän murinakohtauksen. Jotakin on ehkä jäänyt vähän hampaankoloon pentulaatikosta..? :-)
Aloiteltiin paikkamakuulla. Seisoin ihan lähellä, sillä päätimme pitää koirat varoksi kytkettyinä, etteivät vanhingossakaan pääse kesken liikkeen aloittamaan omaa painiotteluansa. Vala teki hyvin, tässä ei suuremmalti tällä kertaa ollut huomauttamista. Muutoinkin treenailtiin samoja liikkeitä kuin perjantaina. Seuraamisessa tosin nyt ihan lyhyttä pätkää (takapalkalla) pointtina se kaivattu tarkkuus. Paljon lisää treeniä vaan, niin eiköhän se siitä. Tähän treenikertaan kuului myös paljon passiivisuuden harjoittelua ja yleistä hengailua, mikä oli tollerilapsille hyväksi. Vala oli ihan jees, myös odotellessaan tolpassa kiinni Nallin tehdessä, vähän piippausta mutta yllättävän rauhallinen.

Canis lehdessä 1/2011 oli mielenkiintoinen artikkeli koiran virheistä. Herätti hyviä ideoita perusasennon huolimattomuuden korjaamiseen. Samaisessa lehdessä oli myös Piritta Pärssisen artikkeli tokokoiran ominaisuuksista, mistä mieleen jäi erityisesti se, että hyvä kouluttaja saa keskinkertaisestakin koirasta vähintään valion. Että kun saisi tähän omaan päähän lisää älliä ja taitoa...

Sunnuntaina suunnattiin sitten metsään damikassin kanssa tekemään hakua. Veljeni lupautui mukaan, joten odoteltiin Valan kanssa lähetyspaikalla, kun hän kävi viemässä damit ruutuun. Edellisenä päivänä satanutta lunta oli aika paljon, mikä vähän hankaloitti tehtävää. Ekan damin Vala haki hyvin, toinen teetti vähän enemmän töitä ja kolmatta etsiessä V kiersi samaa reittiä eikä enää laajentanut aluettaan (1m kauemmas olisi riittänyt...). Mikko käveli sitten myös ruutuun ja tällä avulla V sai vielä yhden damin. Palautuksista plussa, mutta muutoin meni kyllä oikeestaan ihan puihin koko harjoitus.

Nipsupappa oli myös mukana matkassa. Se näytti kovin innostuneelta seurailleessaan Valan hakuruutua, joten heitin sille loppuun helpon markkeerauksen polulle. Pitäähän senkin vähän päästä tekemään :)