Ajeltiin Nipsun kanssa Pirkkalan metsiin treenailemaan ja ulkoilemaan. Tehtiin pari motivoidun hakuruudun tapaista harjoitusta. Niki oli aika hyvä, teki täysillä töitä ja keskittyi kunnolla. Molemmilla kerroilla vein 3 damia, ja annoin Nikin myös hakea ja tuoda ne kaikki. Tällä kertaa panostettiin vähän enemmän välimatkaan, ruutu oli sellainen sangen kapea, mutta pitkulainen.

Ensimmäiseen ruutuun Niki lähti hyvin ja löysikin nopeasti damin. Palautuksessa Niki lähti kiertämään polun kautta, jolloin vastaan tulikin toinen dami. En nähnyt tässä vaiheessa kunnolla, mitä Niki teki, mutta ilmeisesti se vaihtoi ensimmäiseksi löytämänsä damin tähän toiseen, jonka toi sitten minulle (Niki pudotteli tätäkin damia matkalla!). Seuraavaksi Niki toi kolmannen, lähimpänä olleen damin ja viimeiseksi se sitten kävi hakemassa sen (uskoakseni) ykkösdamin.
Palautukset olivat ensimmäistä lukuunottamatta hyviä, Niki toi suoraan mulle. Koira olisi mielellään jäänyt leikkimään, ja koittikin siinä vähän haastaa vetoleikkiin, sillä siis oli selvästi mielessä nuo harjoitukset, joita ollaan aiemmin kotipihassa tehty.

Toisessa ruudussa Niki kuljeskeli ensin aika pitkään hakemassa, ennenkö löysi ensimmäisen damin. Tässä vaiheessa Niki kuitenkin haki ihan itsenäisesti. Seuraavan damin kanssa Niki alkoi kysellä minulta apuja, ja sorruinkin ohjaamaan sitä vähän liikaa.. noh, dami löytyi kyllä ja palautui nätisti. Kolmannen (ja kauimmaisen) damin kanssa olin sitten taas passiivisempi ja Niki hakikin sen lopulta ihan kivasti itsenäisesti. Palautukset samalla tavalla kuin ykkösruudustakin.

Sitten heitettiin damit takaisin autoon ja lähdettiin kävelemään. Suunnattiin metsälammelle, jota on usein ennenkin käyty kiertämässä. Siinä kävelessä fiilistelin, että kuinka kaunista ja rauhallista siellä onkin. "Keijukaistunnelma" pilvilinnoineen romahti aika äkkiä maantasalle, kun päästiin taukopaikan kohdalle..maassa jäljellä vain tuhkaa ja kyteviä puita siinä, missä ennen oli "mökki". Ja näkyvälle paikalle kantoon isketty kirves.
Paluumatkalla mielessä sitten pyörikin ajatus, että kohta jostain hyökkää joku hullu murhaaja, joka oli vaaninut jossain puskassa ja kuunnellut kun soitin ilmoitusta hänen sytyttämästään palosta ja halusi nyt kostaa... No joo. Kuten voitte päätellä, minulla on välillä varsin vilkas mielikuvitus.

Paluumatkalla onnistuin vielä viiltämään sormeni johonkin heinänkorteen, yhtäkkiä vain huomasin, että kappas vaan sormet ovatkin ihan veressä... on se kumma, että noinkin pienestä haavasta voi vuotaa niinkin paljon verta.

Olipahan taas actionia tällekin päivälle.