Eli katsaus viimeaikojen tokoiluhin.

Vala on kolmissa viimeisissä Nuuskujen kimppatokoissa käynyt aika kierroksilla, eikä koira ihan tunnu olevan minulla hanskassa. Kyllä se liikkeet tekee ihan hienosti ja nopeasti, mutta sitten muutoin väkkärä ei oikein tahdo pysyä paikoillaan... Onneksi ei harrasteta agilityä, sillä voin vaan kuvitella, millainen kaaos saataisiin aikaiseksi radalla, jos tokossakin jo mennään näin lujaa!

Paikkamakuu: On tehty vähän piilossa (max 30 sek), mutta V on vähän turhan levoton tällöin. Näinpä treeneissä pääpaino on takaisin paikallaolossa, jossa koiralla on kontakti minuun. Saahan tätä alo-tasoistakin paikallaoloa vaikeutettua ihan riittävästi lisäämällä matkaa ja pidentämällä aikaa. Ei auta hosua piilossa olemisen kanssa. Jos vaikka talven aikana saataisiin se sitten treenattua kisakuntoon, ja ensi keväänä sitten kisattaisiin avossa.

Seuraaminen: Sujuu hyvin vaihtelevasti. Välillä edistää enemmän ja välillä vähemmän. Tosin tässä ilmeisesti suurin ongelma olen minä: Miten oikean kävelyrytmin löytyminen voi olla niin vaikeata? Pitää vaan opetella lukemaan koiraa paremmin. Olen yrittänyt vahvistaa oikeata paikkaa askelsiirtymillä ja toisaalta myös kääntymällä aivan paikoillani esim. 90 astetta. Juoksuosuutta en ole uskaltanut tehdä, mutta pitäisi kyllä pikkuhiljaa ottaa se takaisin mukaan treeniohjelmaan.

Luoksari: Vala tulee ihan liian lujaa! Minua oikeasti välillä pelottaa kutsua sitä sivulle, sillä on aina vähän arvoitus, että jarruttaako se ajoissa vai juokseeko kenties suoraan päin - tai kenties kääntyy vauhdissa hypäten minua vasten. Olenkin nyt tehnyt aika paljon namiavulla selkeän sivulleohajuksen vasemmalla kädellä --> joskohan näin saisin vahvistettua nätimpää sivulletuloa myös vauhdista. Ehkä. Toivon.

Jäävät: Silloin kun onnistuu, niin onnistuu ihan täydellisesti. Vala pysähtyy / menee maahan todella nopeasti, näyttää kuulemma aika hienolta. Vaan sit on tämä suoritusvarmuus, kun aina se ei reagoikaan käskyyn. Pitäiskö ottaa käyttöön jokin vihjesana? Pelkään vaan että koira alkaa tällöin ennakoimaan. Vai ratkeaisikohan asia yksikertaisesti harjoittelemalla. Toistoja ei tuon kanssa kannata perätysten tehdä, mutta jos vaan pitäisi muuten treenata useammin...

Nouto: Vitsi, mitä edistystä on tapahtunut elokuun aikana! Kyllä se selkeästi paineistuu vaatimuksesta istua sivulla kapula (se tavallinen puinen) suussa, mutta ruokakuppi takapalkkana on sen verran voimakas, että kapula on pysynyt aika kivasti. Onhan tästä toki vielä piiiiitkä matka kisavalmiiseen liikkeeseen, mutta kyllä se vielä sieltä tulee.

Kaukot: Tehtiin viime treeneissä neljän koirakon riviharjoitus (joka toinen koira oli naama toiseen suntaan). Vala tuntui syttyvän tästä, skarppasi kunnolla ja teki ihan mahtavat istu- ja maahan-kaukot! Kai se vaan kaipaisi erilaisia harjoituksia, ja pitää olla vähän haastetta. Kotona on namiavuilla välillä olettu vähän seisomistakin mukaan.

Este: Ei olla treenattu. Olisi varmaan syytä.

Ruutu: Tätä on alkeistreenailtu aina välillä. Aiemmin Vala on tehnyt ihan jees, ja minä jopa ehdinkin luulla sen hoksanneen idean... tämän viikkoinen oma treeni kyllä oli taas jotain ihan muuta. Ei tuntunut koiralla olevan mitään ajatusta tötsien merkityksestä. Hyvin se singahtaa "ruutuun" -käskyllä eteenpäin, mutta ihan mihin sattuu. Ja oikeasti, se oli ihan käsittämättömän nopea. Minun oli mielettömän hankala saada sitä pysähtymään seis-käskyllä oikeaan kohtaan. Tehtiin sitten vaan lelupalkalla, eli vein narupallon ruudun takaosaan ja lähetin koiran. En sitten tiedä, ehtiikö se tässä vaiheessa tajuta mitään, kun lelu on vaan superjeejee riehumisjuttu.

Palkkauksessa olen viime aikoina vähän vältellyt lelujen käyttöä, kun Vala lähtee aina lelun saatuaan laukkaamaan (aika laajoja) kierroksia ympäri kenttää. Ei se sinänsä lelua yritä omia, kunhaan vaan juoksentelee. Vala tulee kyllä kutsusta luokse ja tuo lelun. Nyt kuitenkin olen lueskellut Susanna ja Juha Korrin Tavoitteena huippukoira -kirjaa (ostin, kun edullisesti sain..), ja tästä osui silmiin heti kohta, jossa sanotaan, että koiran pitäisi antaa leikkiä ja nauttia lelupalkasta omalla tyylillään. Jos koira haluaa saalistaa, se saa saalistaa. Jos koira haluaa pureskella, se saa pureskella. Jos koira haluaa kantaa, se saa kantaa. Eli ei pitäisi mun käskyttämällä saada Valan juoksukierroksia loppumaan, vaan oikeasti antaa sen nauttia saamastaan palkinnosta. Ei sitä kannata pakottaa vetoleikkiin tms. Muutoinkin kirja on aika mukavan oloinen. Vaikka siinä käsitelläänkin pääasiassa pk-tottista, soveltuvat vinkit ihan hyvin tokoonkin. Itse ainakin tunnun saaneen siitä aika hyvin uusia treenivinkkejä ja ideoita, joten ei ollut turha ostos.