Eilen kävimme Valan kanssa suorittamassa Nuuskujen perustottelevaisuustestin, josta saimme sitten luvan ilmoittautua taipumuskoekurssille. Taipparikurssi alkaa toukokuun alussa, joten siinä on sitten meille loppukevääksi ohjelmaa.

Testissä ei ollut mitään ihmeellistä. Alkuun kontaktikävelyä kiertäen toisia koiria. Vala vähän lusmuili välillä, mutta mitäpä tuosta. Kulki kuitenkin nätisti mukana eikä välittänyt toisista koirista (maata se olisi mielummin vähän nuuskutellut. Veikkaan että saattoi edellisten ryhmien jäljiltä olla vähän namien tuoksuja maassa..). Seuraavaksi luoksetulo ja sitten helppo perusnouto, jossa ohjaaja vei damin 10-15 m päähän. Palautuksessa Vala pudotti damin minun jalkoihini, mutta muutoin ihan mallikas nouto. Viimeisenä tehtävänä oli sitten riistan (varis) ottaminen. No ei ottanut, vaan venkoili siinä, että onks pakko (V on kyllä kiinnostunut riistasta, ei siinä mitään). Nosti se vaakkua sitten lopulta vähän.

Riistajuttuja touhuiltiin enemmän viime viikonloppuna, kun osallistuimme tollerikerhon kautta järjestettyyn riistapäivään (kouluttajina Valan kasvattajat). Siellä tämä riistan kanssa venkoilu tuli myös ilmi, mutta Annalta ja Villeltä tuli paljon opastusta ja treeniohjeita. Vala pääsi näkemään varista ja lokkia, mutta molemmilla linnuilla reaktio oli sama. Loppuun tehtiin Valalle markkeerausharjoitus (x2). Varis heitettiin lumipenkan taakse. Vala lähti noutoon nopeasti ja mielellään, mutta kieltäytyi kuitenkin edelleen ottamasta. Anna kielsi sitä kaikesta muusta toiminnasta ja painosti sopivasti, ja niin V sitten ottikin vaakun ja palautti hienosti. Tehtiin sama harjoitus sitten vielä heti perään uudestaan. Kyllä se osaa, kun se vaan viitsii. Treenin alla siis:

  • Nouto on pakkojuttu. Koira noutaa, kun sen käsketään, eikä vaihtoehtoja ole.
  • Koiran lukeminen: milloin painostaa ja millon pitää osata hellittää.
  • Ruokakuppitreenit. Safkaa saa, kun ensin noutaa riistan.

Aloitettiin ruokakuppitreenit tänä aamuna. Eli aamuruuan sai vasta, kun ensin nouti vaakun minulle. Alkuun ihmettelyä, sitten vähän tärinää (hirveä hinku päästä ruokakupille!) ja kupin kyttäystä. Lopulta vaakku kuitenkin palautui minulle käteen. Nyt vaan paljon lisää tätä treeniä!