Ylläoleva kuva on viime perjantailta, jolloin oli nätti ja aurinkoinen päivä. Huomasin aamulla luentosalin ikkunasta, että hitsi vieköön, siellähän ihan tosissaan paistaa aurinko. Luennon jälkeen tulikin kipaistua kotiin aika nopsaan, ja sitten vaan äkkiä koira ja kamera mukaan ja nauttimaan tästä valoilmiöstä, jota ei ihan vähään aikaan oltukaan taas nähty. Fb:ssä on näytillä muutama kuva lisää.

Tokoilua on yritetty jatkaa harkitusti ja pienissä pätkissä. Huomasin viime viikolla, että suunnitelmallisuus olisi kyllä todellakin tärkeätä. Vitsi kun vaan malttaisi pysähtyä miettimään. Eräänä iltana oli ihan super treenituokio: päätin, että käydää treenaamassa seuraamista hautausmaan parkkiksella. Käveltiin sinne, treenattiin ehkä 5 min hyvässä vireessä ja iloisella mielellä ja se oli siinä. Napakkaa ja tehokasta.
Seuraamista ollaan tehty jonkin verran kotona ruokakupilla. Tällöin Vala on yleensä vähän turhan korkeassa vireessä, eikä aina keskity ja edistää. Tämä kuitenkin on nyt ollut ihan toivottua, sillä aiemmin V lähinnä jätätti. Nyt tuo pari virkettä aiemmin hehkuttamani pikkutreenihetki toi uskoa siihen, että oikea vire tekemiseen on löytymässä. Sitten hitaasti siihen matkan kasvattamiseen, nyt sellainen 4m on maksimi.

Kaukojen m-i-m -vaihtoja on tehty. m-i ok, mutta maahanmenossa Vala tuppaa heittäytymään vähän turhan hanakasti maahan ponnahtaen samalla eteenpäin. Luoksetulo (sivulletulo) periaatteessa ok, mutta vähän sikailua ja liikaa intoa (V hyppää minua vasten) ja jarrut hukassa (pidempi juoksumatka = kova vauhti, mikä johtaa ylimääräiseen kierrokseen minun takanani).

Viikko sitten sunnuntaina suuntasimme kasvattajien luo treenailemaan. Tehtiin pääasiassa (nome)tokojuttuja Villen ohjauksessa. Hyödyllisiä harjoituksia ja neuvoja, pääaiheina nome-seuraaminen ja luokstetulo. Aika haasteellistakin paikoin, sillä treenikaverit olisivat taas olleet Valtterin mielestä tosi jees painikavereita. Vala teki myös yhden helpohkon noudon, eikä vaikuttanut häiriintyvän muista paikalla olleista koirista eikä ihmisistä juurikaan (jee!).

Annan vinkistä kävin sitten tänä viikonloppuna treenamassa hakua koirapuistossa. Seuraksi ja pieneksi häiriöksi saimme mukaan veljeni ja Nikin. Vala sai katsella, kun kävin viemässä damit ja oli odotellut ihan nätisti paikoillaan sillä välin. Jätin damit tosi helppoihin paikkoihin (jatkossa sitten lisätään vaikeusastetta), sillä puistossahan häiriöhajuja riittää. Vala etsi hyvin ja löysi nopeasti. Palautuksetkin ihan ok.

Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa myös Nuuskujen peto-treenit. Tehtiin kontaktiharjoituksia ja luoksetuloa. Luoksarin ongelmia tulikin jo ruodittua, mutta muutoin oikein hyvä. Luoksari vaikuttaa vahvalta, eivätkä toiset koirat häirinneet Valan suoritusta. Kontaktiharjoitusten aikana Vala oli vähän levoton (pitäisikö mennä paikalle reilusti etukäteen ja käydä kävelemässä siellä lenkki sen sijaan että kävellään kotona ennen lähtöä?), mutta muutoin ok.
Minulle noottia lahopäisyydestä. Kivasti otin kotona aamulla lihapullia pakastimesta, ja pakkasin ne sekä lelun treeniliivin taskuihin... vaan päätinpä sitten jättää liivin eteisen naulakkoon! Vaikka eipä sinänsä hätää, sain kuitenkin hyvin kotikotoa vanhempieni luota (josta käydään aina lainaamassa autoakin) nameja ja lelukin mukaan.

Loppuun vielä juniorikoiran pelleilyä (Niki yrittää aina parhaansa mukaan olla huomioimatta Valaa):

Tällä hetkellä muuten (uusintakierroksella) luettavana Jyry Tuomisen Noutajan pennusta metsästyskoiraksi. Aika vahvoja mielipiteitä (metsästykokeita kohtaan ainakin), mutta ihan hyvän oloisia harjoituksia. Täytyy koittaa painaa mieleen joitakin vinkkejä :)