Niki on sunnuntai-illasta lähtien majaillut minun luonani. Jo lauantaina vanhempien luona käydessäni laitoin merkille, kuinka Niki oli entistäkin vilkkaamman oloinen... ja sitähän se on todellakin ollut. Nipsu varmaan kaipaisi arkipäiviinkin vähän enemmän tekemistä, jotta saisi tuota energiaansa purettua.

Minä olen nyt yrittänyt Nikille kaikenlaista tekemistä kehitellä. Pientä tokoilua ja tänään tehtiin myös vähäsen dameillakin noutojuttuja. Treeni jäi kuitenkin harmillisen lyhyeksi, sillä Niki ei ollut erityisen vastaanottavaisella tuulella. Kaikki muu maailmassa tuntui taas kiinnostavan niiiiiin paljon (ei voi keskittyä, kun 200 m päässä näkyy hiihtäjä jne.). Tällä fiiliksellä lienee ihan turha yrittää saada mitään järkevää enää aikaiseksi.

Lenkkeilty on ihan mukavasti, sekä ajallisesti että matkan pituudessa mitattuna. Tosin välillä lenkitkin ovat olleet astetta työläämpiä. Minä ymmärsin vihdoin, että tietyt niska- ja hartiakivut johtuvat siitä, kun koira vetää remmissä lenkillä. Eikä tarvitse siis edes kunnolla vetää, riittää että kuljetaan hihna kireällä (onneksi piikkimatto tarjoaa pelastuksen!). Tähän olenkin pyrkinyt panostamaan, eli eteenpäin ei liikuta, jos remmi kiristyy liikaa. Että voikin olla vaikeata! Kai tässäkin on entistä enemmän taustalla se, että muiden ulkoiluttajien kanssa Niki kulkee lähes poikkeuksetta flexissä...

Muutoin Niki on käynyt seurustelemassa naapurin kääpiöpystykorva Minnin kanssa. Kiva juttu, että lähellä on ollut mukavaa seuraa!