Mitä on tehty? Miltä tulevaisuus näyttää?

Alkuvuosi oli aikalailla koiratonta elämää mun osalta (toisaalta vapauttavaa, mutta toisaalta kovin tylsää ja tyhjää). Toukokuussa sitten saapui Vala, eikä sen jälkeen ole ainakaan enää vauhtia puuttunut. Vala on osoittautunut hyvin pitkälti juuri sellaiseksi, jota seuraavan koirani haaveilinkin olevan. Kuluneen vuoden aikana Vala on opetellut perustaitoja ja hiukkasen tokoliikkeitäkin sekä on tutustuttu myös nomen maailmaan.

Ensi vuonna on tarkoitus avata tokon kisaura, suunnata taippareihin ja piipahtaa joissakin näyttelyissäkin esittäytymässä. Tollerileirille (kaipa se SOA jää taas väliin..) olisi kiva päästä, kun nyt minulla uskoakseni vihdoinkin on koira, joka kestää leiriolot ilman järkyttävää stressaantumista. Mejää piti ehtiä kokeilemaan vielä tänä vuonna, mutta eipä ehditty. Eli sitäkin olisi sitten toivottavasti ensi vuoden ohjelmassa - ainakin ihan vaan omaksi iloksi. Katsotaan, mitä kaikkea ehditään, ja mistä ehkä joudutaan sitten joustamaan. Ykköstavoitteena ensi keväälle on nimittäin kuitenkin saada meikäläiselle "koulutustunnus" KTK (ainakin teoriassa, käytännössä en varmaan kandin papereita erikseen tarvitse...). Hui että, yliopisto-opintonikin ovat nyt itse asiassa puolivälissä! Mihin aika oikein menee?

Loppun vielä joulutunnelmia:

Vala ei vielä ensikertalaisena ollut ihan varma, mitä paketeille kuuluu tehdä. (Niki sen sijaan kunnostautui kyllä avaamalla paketteja kaikkien muidenkin puolesta...)

Lopulta kuitenkin näytti tältä. Suurin osa silpusta on Nikin jäljiltä.

Juhliminen oli rankkaa ensikertalaiselle.

Valan jouluaatto tosin päättyi oksennuskohtaukseen... syyksi osoittautui jonkinlaiset muovinpalaset. Kukaan ei tosin ole vieläkään keksinyt, mistä ne saattoivat olla alkujaan peräisin.