Heräsin viime viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä siihen, että kuulin kuinka Niki käveli levottomana ympäriinsä. Nousin katsomaan ja selvittämään, mitä oikein tapahtuu, ja huomasin heti, että nyt ei ole ihan kaikki kohdallaan. Niki vaikutti kovin ahdistuneelta ja rauhattomalta. Päästin koiran ulos, ja se ehti kävellä ovelta muutaman metrin, kunnes takajalat pettivät alta. Talutin Nipsun takaisin sisään, se siis pystyi kävelemään kyllä kunhan sai tukea. Mitään paikkaa se ei aristanut tai näyttänyt kipeäksi (tähän saumaan uusimman Koiramme-lehden kipu-artikkeli herättää tiettyjä ajatuksia toki...), ja hetken päästä Niki oli selkeästi itse rauhallinen, ja jäi ihan tyytyväisenä nukkumaan. Seuraavana aamuna Nipsu oli hyvin pirteä ja iloinen oma itsensä (kuten myös siis edellisenä iltanakin oli ollut).

Tiedä sitten, mikä tuollaisenkin on voinut aiheuttaa..

Muuten elämä onneksi sujuu ihan hyvällä mallilla. Parissa koiranäyttelyssäkin on pitkästä aikaa tullut piipahdettua, kehän laidalla ja vähän töissäkin. Tampereella osui tollerikehän viereen suomenpystykorvat, joita oli myös kiva seurailla. On ne vaan niin nättejä koiria! Haaveissa on vielä joskus oma pystykorva, joskin tämän toteutuminen siintää kyllä toistaiseksi sangen kaukaisessa tulevaisuudessa.

Nyt on joka tapauksessa loma, sillä tänäaamuna oli lukukauden viimeinen tentti. Muutamia tuloksia vielä odottelen, mutta tässäkin vaihessa on jo tilillä ihan hyvä määrä opintopisteitä kerättynä. Talvikelitkin saapuivat vihdoin :)