Eilen kävin keräilemässä mustikoita isän ja Nikin kanssa. Niki lähinnä tarkkaili tilannetta ja kävi välillä tarkistamassa, jos olisi jotakin syötävää tarjolla, koska ihmiset niin innokkaasti tonkivat maata. Mustikat eivät enää ilmeisesti kelvanneet tolleriherran ruokalistalle, joten Niki keksi muuta ohjelmaa itselleen - eli päätyi esimerkiksi piehtaroimaan muurahaispesässä.

Samalla reissulla jatkoin luoksetulopillitys-harjoituksia. Aiemmin viikolla tein Nikille ruohokentällä (pellolla) helpompaa harjoitusta, muuten samanlainen tilanne kuin metsässäkin, mutta paikka on yhdistynyt Nikin mielessä treenaamiseen (toko), joten koira oli tavallista paremmin kuulolla. Toisessa ympäristössä Niki selkeästi epäröi enemmän pilliin reagoinnin kanssa, mutta toimi kuitenkin. (Arvatkaa, monettako kertaa harmittelen, että pentuna opittu supervarma luoksaripillitys jätettiin sittemin pois käytöstä?!)

Viikolla kävimme pitkästä aikaa katselemassa agilityesteitäkin. Niki sai varovasti tehdä hiukan, ja kivaa oli. Keppejä Niki pujotteli varsin tyylikkäästi, hyvin oli edelleen muistissa vanhat jutut. Lisäksi Niki pääsi menemään puomia ja matalampia (medi) hyppyjä. Ida myös lainasi minulle Senna-lagottoa, joka liitelikin ihan kivasti mun ohjauksessa, vaikka itse vähän sekoilinkin radan kanssa... :-)

Tokoa on tehty hiukkasen (sivu + seuraus). Pääpaino kuitenkin on enemmän ns. hallittavuustreenillä. Haaveena olisi keksiä turbonenään off-nappula, mutta vahvasti uskon, ettei sellaista ole olemassa...

Edelliseen kirjoitukseen liittyen vielä, internetistä löytyy mielenkiintoisia juttuja amerikkalaisilta keskustelupalstoilta näistä "superkouluttajista" (Brad Pattison, Cesar Millan). Lopulta tosin taidetaan aina - kun on koiran kouluttamisesta kyse - palata ikuiseen (?) vääntöön siitä, onko oikea tapa ns. pehmeä ei lainkaan pakotteita sisältävä vai pakotteet salliva koulutustapa. Aivan sama, kummalla puolen Atlanttia ollaan.

Entä se Valtava Koira?
Kuljimme lenkillä lähikaupan ohi, jonka pihasta tuli pikkutyttö, joka katsoi Nikiä arvoiden silmät renkaina ja totesi lopputuloksena "Valtava koira!". Niin, olenhan minä aina tiennyt, että se on iso, mutta että valtava... kuulostaa siltä, että olisin jo vähintään norsun kokoista eläintä ollut taluttamassa.