Valan elämään on viime viikkoina kuulunut mitä erikoisempia ja pelottavampia asioita. Meikäläisen näkökulmasta kyse on joka kerta ihan tavallisista arkielämän tapauksista - vai mitä mieltä olette niinkin omituisista seikoista kuin vaikkapa lumiukko, pyykkiteline ja kadulla kulkevat vieraat ihmiset?

Pääasiassa Vala on reipas ja vilkas oma itsensä, mutta sitten aina välillä tulee vastaa näitä tosi jännittäviä monstereita, joita on parempi koittaa paeta ja sitten turvallisesti vähän murista vaikka pöydän alta. Ihan tavallista elämää siis nuoren koiran kanssa... (vaikka V:kin alkaa jo lähennellä kahta ikävuotta, se on edelleen välillä tosi pentumainen).

Lisäksi tämän punaisen koiran päähän ei nyt ihan mahdu ymmärrys, mikä tuo vaahtosammuttimen kokoinen haalarikansa oikein on. Kovasti kiinnostaisi, ja melkein joka kohtaamisella tulee hirmuinen hepuli, kun pitäisi päästä tekemään lähempää tuttavuutta. Näilläkin tyypeillä on kuitenkin aika jännittäviä kulkupelejä: pulkkaa, rattikelkkaa, liukuria... Toistaiseksi on kuitenkin vähän pidetty etäisyyttä, sillä Valan riehakkuus ei välttämättä tee vaikutusta lapsiin, vanhemmista nyt sitten puhumattakaan. Tuleepahan ainakin hyvää arkipäivän hallintatreeniä :-)

Viime viikolla lenkillä jäin juttelemaan hetkeksi vastaantulleen koiranulkoiluttajan kanssa... keskustelu alkoi vastaantulijan ensimmäisellä kommentilla: "Sun koirallas on adhd." Totesin, että niin on.