Viikonloppuna tarjoutui mahdollisuus lähteä kepon ja hänen kummisetänsä kanssa lintumetsälle. Lauantaina iltapäivästä sekä sunnuntaina aamusta olimme kyyhkyjahdissa ja vielä lauantaina illalla passissa sorsien toivossa. Viikonlopun saldona oli kaksi kyyhkyä, sorsista ei tosiaan tällä kertaa näkynyt vilaustakaan. Komeasti pääsi myös katselemaan kurkia lähietäisyydeltä, kun neljä sellaista laskeutui ihan passipaikan eteen tepastelemaan ja syömään.
Vala oli aika väsynyt painittuaan ja juostuaan vuorokauden verran Jaska-bortsun kanssa, ihan täydellinen mielentila siis lähteä passiin! V olikin ihan hiljaa koko ajan, ei kertaakaan päästänyt pienintäkään piippausta millään kerralla. Sen sijaan pikkukettu ihan oikeasti käpertyi nukkumaan jalkojen juureen tai muuten vaan makoilemaan rauhassa. Su aamusta huomasi jo kyllä, että V:llä sinänsä oli edellisen päivän pohjalta selkeämpi mielikuva siitä, mikä on homman nimi, ja silloin se istuskeli skarpimpana tarkkailemassa ympäristöä (takana oli toki myös yöunet),
Vähän harmillisesti molemmat pudotukset jäivätkin haavakoiksi, mistä Valalla meni pasmat sekaisin. Väisti karkuun ja katseli sen näköisenä, etteivät nämä riistat ennenkään ole päälle käyneet... Toisella kyyhkyllä tehtiin kuitenkin vielä nouto, ja sen V kyllä lopulta kantoi kivasti ja palautti käteen - tosin mentyään ensin vähän ohi. Ilme oli samanlainen, kuin taipparitreeneissä on ollut pupun kanssa, eli että kyseessä on aika kiva aarre.
Pieni moka kävi myös siinä, ettei tullut tutustutettua Valaa ennakoon kaaveisiin. Hups. Just se juttu, mitä aina kaikkialla painotetaan. Niinpä V ekalla pudotuksella olikin alkuun sitä mieltä, että se voisi ihan hyvin tuoda mulle yhden kyyhkyn kuvan sieltä pellolta. Ihmekös tuo, onhan siitä muutoin välillä tullutkin pyydettyä koiraa noutamaan kaikenlaisia esineitä. Aika nopsaan Vala onneksi uskoi, etten tällä kertaa halua sitä muoviesinettä, vaan nyt pitäisi etsiä jotakain muuta. My bad. Myöhemmin kaaveista ei enää näyttänyt olevan haittaa.
Eli noin yhteensä ihan hyvä eka metsästysreissu. Noudot sinänsä eivät menneet putkeen, mutta olen toisaalta todella iloinen passissa olon rauhallisuudesta ja koiran yleisestä mielentilasta, että hyvä mieli jäi. Uusiksi pitää päästä. V:llekin kun saisi lisää kokemusta ja varmuutta. Sitä ennen tosin pitää ihan oikeasti nipottaa pillikuuliaisuudesta, tarvitaan aika lailla muistinvirkistystä luoksetulopilliin (jännä sinänsä, kun tätä nyt on taipparitreenissäkin kuitenkin käytetty!) sekä pysähtymiseen (no tätä taas ei ole kesän aikana edes hirveästi tullut käytettyä). Lähihakupillitystä on tehty muutenkin ihan vaan pari kertaa, joten se on vielä opetusaseteella.
Vala oli aika väsynyt painittuaan ja juostuaan vuorokauden verran Jaska-bortsun kanssa, ihan täydellinen mielentila siis lähteä passiin! V olikin ihan hiljaa koko ajan, ei kertaakaan päästänyt pienintäkään piippausta millään kerralla. Sen sijaan pikkukettu ihan oikeasti käpertyi nukkumaan jalkojen juureen tai muuten vaan makoilemaan rauhassa. Su aamusta huomasi jo kyllä, että V:llä sinänsä oli edellisen päivän pohjalta selkeämpi mielikuva siitä, mikä on homman nimi, ja silloin se istuskeli skarpimpana tarkkailemassa ympäristöä (takana oli toki myös yöunet),
Vähän harmillisesti molemmat pudotukset jäivätkin haavakoiksi, mistä Valalla meni pasmat sekaisin. Väisti karkuun ja katseli sen näköisenä, etteivät nämä riistat ennenkään ole päälle käyneet... Toisella kyyhkyllä tehtiin kuitenkin vielä nouto, ja sen V kyllä lopulta kantoi kivasti ja palautti käteen - tosin mentyään ensin vähän ohi. Ilme oli samanlainen, kuin taipparitreeneissä on ollut pupun kanssa, eli että kyseessä on aika kiva aarre.
Pieni moka kävi myös siinä, ettei tullut tutustutettua Valaa ennakoon kaaveisiin. Hups. Just se juttu, mitä aina kaikkialla painotetaan. Niinpä V ekalla pudotuksella olikin alkuun sitä mieltä, että se voisi ihan hyvin tuoda mulle yhden kyyhkyn kuvan sieltä pellolta. Ihmekös tuo, onhan siitä muutoin välillä tullutkin pyydettyä koiraa noutamaan kaikenlaisia esineitä. Aika nopsaan Vala onneksi uskoi, etten tällä kertaa halua sitä muoviesinettä, vaan nyt pitäisi etsiä jotakain muuta. My bad. Myöhemmin kaaveista ei enää näyttänyt olevan haittaa.
Eli noin yhteensä ihan hyvä eka metsästysreissu. Noudot sinänsä eivät menneet putkeen, mutta olen toisaalta todella iloinen passissa olon rauhallisuudesta ja koiran yleisestä mielentilasta, että hyvä mieli jäi. Uusiksi pitää päästä. V:llekin kun saisi lisää kokemusta ja varmuutta. Sitä ennen tosin pitää ihan oikeasti nipottaa pillikuuliaisuudesta, tarvitaan aika lailla muistinvirkistystä luoksetulopilliin (jännä sinänsä, kun tätä nyt on taipparitreenissäkin kuitenkin käytetty!) sekä pysähtymiseen (no tätä taas ei ole kesän aikana edes hirveästi tullut käytettyä). Lähihakupillitystä on tehty muutenkin ihan vaan pari kertaa, joten se on vielä opetusaseteella.
Kommentit