Vaihdoimme juhannukseksi ja sitä edeltäneeksi viikoksi Valan kanssa maisemaa muutaman kilometrin etelämmäksi (ei siis mikään hurja muutos...), kun majailimme vanhempieni luona heidän kesälomareissunsa ajan.

Ihan hirveästi en ehtinyt Valan kanssa treenaamaan, sillä arkisin on yllättävän vähän vapaa-aikaa töiden jälkeen. Varsinkin kun on kaksi koiraa lenkitettävänä. Yksin niiden kanssa on välillä aika tuskastuttavaa kävellä, mutta onneksi veljeni lähti useimmiten mukaan roikkumaan toisen koiran hihnan perään.

Nomejuttuja käytiin treenailemassa Pirkkalan metsissä, taippariryhmästä tuttujen Marikan & Mimosan kanssa. Kiitokset vielä treeniseurasta ja kyydistä! Vala teki hakuruudun siipidameilla. Me odottelimme hieman kauempana, kun Marika kävi viemässä damit, eikä myöskään tehty motivointiheittoa. Kolme ensimmäistä löytyivät hyvin, mutta sitten alkoi vauhti vähän hiipua (oliko liian kuuma?). Olosuhteet olivat kyllä haastavat, sillä tuuli laantui lähes täysin. Avustuksella (kävelin itse ruudussa) kaikki viisi damia kuitenkin saatiin ylös. Plussana se, että V toi heti toisena kauimmaisen, ja palautti kaikki siipidamit empimättä.

Lähetys. Damn, pilli unohtui roikkumaan typerästi... (ja oli muuten hyttysiä! Siksi huppu päässä..)
Kuva: Marika

Tokojutuista tehtiin oikeastaan vaan hyppyä. Erillisillä kerroilla kutsuhyppyä ja lähetyshyppyä. Kutsussa ei ongelmia (mutta entäpä tilanne sitten, kun koira onkin sivussa esteeseen nähden?). Lähetyksiä harjoiteltiin hieman kauempaa (eli lähetys parin metrin päässä esteestä), ja palkkana heitin heti hypyn jälkeen lelun kauemmas esteen taakse, ts. koiran eteen. Valalla on näköjään aika vahvana mielessä kääntyminen minua kohti heti esteen ylityksen jälkeen, ja lisäksi se myös siirtyy tosi hankalaan kulmaan takaisinhyppyä ajatellen... Lelupalkalla koitetaan nyt saada vähän parannusta tähän.

Viikkoa ennen juhannusta Nuuskujen kimppatreeneissä tein ihan lyhyen (pari sekuntia) paikkamakuun piilossa. Ehkä se tästä. Ex tempore kokeilin luoksarin pysäytystä lyhyellä matkalla: Sehän toimii! Tosin ennakointi on myös supertodennäköistä, joten V:n kanssa täytynee ehkä tehdä ainakin 10 läpijuoksua yhtä pysäytystä kohti. Kaukoja tehtii myös, takapalkkana ruokakuppi --> Super!

Jos treenaamattomuus johtuu arkisin ajanpuutteesta, niin juhannuksena oli sitten koira kipeä. Vala sai ripulin, ja vähän nousivat jo kauhukuvat minulle mieleen siinä vaiheessa kun ulosteen mukana tuli verta... pyhäviikonloppu, eikä meillä ollut autoa! Lisäksi tietysti minun kaikki fiksut koira(lääkäri)kirjat olivat kirjahyllyssä omassa kodissa. Onneksi on sentään Google. Pikainen selvitys vähän helpotti, kirkas veri kuulemma yleensä johtuu "vain" peräsuolen ärsytyksestä, eikä mistään vakavammasta. Lisäksi Vala oli koko ajan pirteä ja muutoin normaali käytökseltään. Tässä tapauksessa oli hyvä onni, että Niki oli niin ikään kärsinyt reilu viikko takaperin ripulista, joten talossa sentään oli Attapektiä. Vala pääsi myös tilapäiselle riisiruokavaliolle (ensin riisiä ja kermaviiliä, sitten höysteeksi vielä jauhelihaa). Tosina ainoa riisi, mitä löytyi oli puuroriisiä (no sitä sitten olikin reilusta. Varmaan joka joulu on ostettu uusi paketti, vaikka kaikki vanhatkin ovat yhä jäljellä.), mikä ei maistunut Valalle kovinkaan hyvin. Ehkä johtui paakkuuntumisesta? Ensimmäistä kertaa elämässään V nirsoili kupilla (kermaviilin ja jauhelihaan sekoitettuna ruoka maistui jo ihan tavalliseen tapaan)! Niki sen sijaan osoitti suurta mielenkiintoa Valan ruokaa kohtaan ja pääsikin pari kertaa livahtamaan keittiöön ja ajamaan Valan pois kupilta... Niin omituista: yleensä kun joutuu vahtimaan, ettei Vala livistä Nikin kipolle!

Kaikki päättyi kuitenkin ihan hyvin, ja Valan masu parantui kuntoon nopeasti. Mistä tämä sitten aiheutui? Sen kun tietäisi. Voi olla Valan aiemmin syömä luu. Toisaalta se myös löysi eräänä aamuna takapihalta jonkin keksin/pullan/leivän, jonka sai kaiketi suuremmaksi osaksi pois koiran suusta (onneksi jätä-käsky sentään useimmiten toimii). Ei ole tietoa, mikä tuo "aarre" oli, ja saatika mistä se oli yön aikana pihalle tullut (joku heittänyt? lintu kuljettanut?). Edellisenä iltana pihalla ei ainakaan mitään ollut. Että tällaista.

Ripuli ei tosiaan muutoin loppujen lopuksi koiraa tuntunut haittaavan, ja meno jatkui ihan entiseen tahtiin. Lenkillä Vala löysikin kävelytien varrelta kuolleen ja mädäntyneen linnun raadon ja ehti sen päälle piehtaroimaan, vaikka olikin remmissä. Hyi, että kun koko koira löyhkäsi! Sisällä sitten etsimään koiranshampoota jostakin... no ei löytynyt putelia mistään, joten pesin otuksen sitten mäntysuovalla. Muistan joskus noutajapalstalta lukeneeni, kuinka joku kertoi käyttäneensä mäntysuopaa koiraansa, joten uskalsin nyt kokeilla tätä Valaan. Eipä se näyttänyt siitä kärsivän, paitsi että suihkussa olo nyt ylipäänsä on koiran mielestä ihan sikatyhmää. Kaikki haju ei pesussa heti lähtenyt... parin pvn päästä koira tosin tuoksui omaan nenään vain puhtaalta matolta ;)

Treenit jäivät vähiin, niin hyödynsin sentään äidin ompelukonetta. Eipä ole meikäläisen käsityötaidoissa kehumista, mutta jotain sentään sain aikaan:

Alhaalla vasemmalla on tuollainen vetelä ja päistä painava "pupudami", loput ovat sitten perinteisemmän mallisia, pari vähän pehmeämpää ja muutama napakampi. Aika kevyitä kaikki. Aiemminkin olen itse dameja tehnyt, ja niistä tuli turhan painavia, joten nyt sitten tällaisia light-versioita.

Ja kävimmehän me veljeni kanssa parilla. Kätköllä siis. Nyt on Härmälän seutu tyhjennetty. Koska loggaaamattomai purkkeja ei enää kävelyetäisyyden päässä ollut, perustimme ensimmäiset omat kätkömme.

Tänään tsekkailin loppukesän ja syksyn koe- ja näyttelykalentereita. Taippareihin mennään kokeilemaan, ja tokoa ehkä syksyllä jos liikkeet saadaan kuosiin. Joku näyttely myös, mutta katotaan miten tuo rimpula alkaa kasvattaa turkkia. Kaikkien hienojen suunnitelmien jälkeen tosin tajusin, että piru vieköön, minullahan on narttukoira. No, suunnitellaan nyt ja murehditaan mahdollisia juoksuja sitten kun se on oikeasti ajankohtaista. Turha jossitella.