Ruhtinaalisesti olikin porukkaa paikalle saapunut, yhteesä meitä tokoilijoita oli ihan kokonaiset kaksi kappaletta! Varsinaisista kimppatokotreeneistä ei siis juuri voine puhua... noh, tulipahan kuitenkin vähän jotakin treenattua.

Paikkallamakuussa mentiin iso askel taaksepäin Nikin havaitessa Rita-hoffin aivan ihastuttavaksi tyttökoiraksi, jota oli ehdottomasti päästävä moikkaamaan. Ja minä kun oikeasti aloin jo vähitellen luottaa siihen, että se pysyy... Eipä tässä muu auta kuin palata helpompiin harjoituksiin, tehdä tarpeeksi toistoja ja siirtyä vähitellen sitten taas vaikeampiin. Ennenkaikkea pitäisi pystyä estämään kokonaan tuollainen "karkaamisen" mahdollisuus.
Tuon jälkeen otettiin sitten ihan lyhyitä paikallaoloaikoja ja niin, että minä seisoin vain metrin päässä Nikistä (valmiina syöksymään koiran päälle, jos se vielä yrittäisi nousta). Nyt Niki pysyikin sitten ihan hyvin, katseli jopa koko ajan vain mua.

Sitten taas niitä sivulletuloja ja pientä seuraamista. Ensimmäiset kolme sujuivat todella hienosti, olisi varmaan pitänyt älytä lopettaa jo siihen, mutta kun pakko oli vielä kokeilla... Niki alkoi hosumaan ja istui vinoon ja kohelsi muutenkin. Seuraaminen oli ihan jees, N piti suht hyvän kontaktin ja pysyi oikealla paikalla sekä minä muistin itse kävellä suorassa :)
Tällä kertaa mukana oli myös namiboksi, joka toimikin erinomaisen hyvin palkkauksessa. Välillä annoin namin myös kädestä, ihan noin niinkuin vaihtelun vuoksi, ettei N ala liikaa kytätä boksia (välillä oli sellainen olo, että Niki oli kokoajan kyttäämässä lupaa mennä tarkistamaan boksin namitilanne...).