Vala kävi viikonloppuna jo uimassa. Vala innostui juoksemaan Nikin perässä, ja hetken päästä pikkukoira olikin mahaa myöten järvessä. Vala vaikutti aika hämmentyneeltä tilanteesta ja pysähtyi hetkeksi paikoilleen, ikään kuin pohtiakseen "miten täälltä pääse pois?". Sama tapahtui hetkeä myöhemmin toisessa paikassa, kun Vala jälleen kerran päätti spurtata vedessä kahlailevaa Nikiä kohti... ja taas oli pikkukoira vähän hämillään, että mitä ihmettä tapahtui. 

Tästä on hyvä jatkaa uimaharjoituksia!

Eilen illalla käytiin Pyhäjärven rannalla kuuntelemassa AC/DC:tä molempien koirien ollessa myös mukana. Vala oli mainio pikkupentu ja rauhoittui & rentoutui syliin nukkumaan. Nipsu tavoilleen uskollisena sen sijaan oli jatkuvasti varpaillaan, valmiina lähtemään liikkeelle. Ihan hyvää harjoitusta kuitenkin pappakoirallekin tuollainen paikoillaanolo ja tekemättömyys.

Sisäsiisteyden puolesta ollaan Valan kanssa oikein hyvällä mallilla, kuten jo edelläkin kirjoitin. Nytpä oikeastaan vaan odotellaan, että ikää tulee lisää ja pidätyskyky sitä myöten kehittyy. Luoksetuloa Vala on harjoitellut sekä pillillä että tänne-käskyllä. Samaten oma nimikin toimii jonkinlaisena kontakti- / luoksetulosanana. Ruokakupilla neiti on nyt muutaman päivän ajan opetellut "paikka"-käskyä ja odottamista. Siinä onkin tekemistä ollut, sillä Vala on ihan mielettömän ahne. Vaan hyvinpä ja nopeasti se oppii! Myös istumista ja maahanmenoa on harjoiteltu, sekä erilaisissa yhteyksissä on myös vähitellen tullut tutuksi "vapaa" -sana. Pentudamia Vala on nähnyt muutaman kerran ja sitä myös hieman kanniskellut. Yksinoloharjoittelua on luonnollisesti jatkettu, ja olenkin pyrkinyt jättämään Valan päivittäin yksin vaihtelevan pituiseksi ajaksi (1-3h) (tässäpä onkin saanut yrittää keksiä itselle tekemistä... ikkunashoppailua kaupungilla, kirjastoon lukemaan lehtiä jne.). Ikävää, että parin asunnon päässä oleva naapurin koira vaikuttaa kitisevän yksin jäädessään. Onneksi se kuitenkaan juurikaan kuulu minulle sisälle asuntoon (paitsi kylppäriin, mutta siellä Vala nyt ei oleskele), ja muutenkin radio on aina päällä Valan jäädessä yksin.
Aikamoinen listaus tuosta nyt tuli, hupsista...

Maanataina kävimme kyläilemässä isän vanhempien luona. Vala tykkäsi kovin, kun oli iso piha täynnä erilaisia uusia leluja. Vala jaksoi riehua pitkään, mutta nappasin sen sitten lopulta syliin (pakko)rauhoittumaan. Ensin Vala olikin hyvin *piip**piip**piiiiiip* -tuulella (ehei, nuo eivät muuten sitten ole mitään salamerkkejä korvaamaan sopimattomia sanoja ;) ), mutta hetken päästä alkoikin nukkumatti kutsua pentua ja silmät painuivat kiinni. Rauhoittumista onkin kyllä harjoiteltu kotona (lähes) päivittäin, sillä se on kyllä koiralle kuin koiralle tärkeä taito.