Nehän meiltä tämän vuoden tavotteista enää uupuvat (näyttelyssä on käyty, ja tokokisaura korkattu, eli taipparit enää jäljellä). Peukut pystyssä, että onnistutaan.

Kotosalla on tehty riistatreeniä aika paljon. Ihan perusnoutoja ja ylösottoja ruokakuppipalkalla. Pari laahausjälkeä on tehty myös (variksella ja kestokanilla). Sain Nuuskujen taipparikurssilla ohjeeksi, että Valalle pitäisi ehdottomasti tehdä jälkeä motivoituna (eli siis saa katsoa, kun tekijä lähtee vetämään jälkeä), koska se on niin kokematon. No just joo. Ei kyllä tasan toimi Valan kohdalla. Jos se näkee, että joku ihminen käy tekemässä jotakin, niin tulee vaan ihan hirveä intosähläys, kun on pakko äkkiä päästä tarkistamaan, että mitä se siellä kävi tekemässä (nenä ei siis todellakaan ole päällä tässä vaiheessa). Sen sijaan sokkona tehty jälki toimii ihan käsittämättömän paljon paremmin! 

Eilen päästiin vihdoin treenaamaan Katariinan & Nallin kanssa. Tarkoituksena oli päästä treemaan vieraalla riistalla (jossa siis ei ole minun hajuani) Vala aloitti tekemällä pari perusnoutoa variksella. Ekalla kerralla vähän empimistä, mutta toinen oli jo tosi nopea ja paremmalla otteella. Seuraavaksi vesityö, jossa Katsu pääsi soutelemaan lokin kanssa. Plussat: Vala meni reippaasti veteen vieraasta rannasta, ui lokin luo hyvin, ei häiriintynyt veneestä (taipparikurssilla aiemmin se vähän ihmetteli soutuvenettä). MUTTA: Ei ottanut lokkia, uusintalähetyksellä yritti, mutta kun lintu oli suussa ei koira enää pysynytkään pinnalla... tässä tapauksessa kai onneksi koira tajusi jättää riistaan veteen ja pelastaa itsensä. Voi kökkö! Tämän episodin jälkeen tehtiin pari ihan lyhyttä parin metrin noutoa veteen (eka heitto veneestä, toka rannalta). Näissä sekä koira että lokki sentään selvisivät rantaan ihan hyvin. Vikaksi vielä laahausjälki kanilla. Alkumakaukselle irtosi pupuparan häntä, mikä ehkä innosti Valaa keskittymään alun nuuskutteluun paremmin kuin tavallisesti. V lähti liikkeelle vauhdikkaasti, kävi ilmeisesti matkalla tarkistamassa vähän Katsun poistumisjälkiä, minkä jälkeen sitten malttoi etsiä pupun. Palautus mukavasti minulle jalkojen juuren.

Vesityössä rannalla odottaessa Vala vähän piippaili. Samoin jälkeä odotellessa. Kävimme Katsun kanssa tekemässä jäljen hieman sivummalle, jolloin koirat odottelivat toisaalla... kitinää kuului, tiedä sitten kumpi vai molemmatko siellä. Vala ainakin tärisi superinnoissan meikäläisen palatessa sen luo. Ihan hyvin se kuitenkin rauhoittui ja sain ylikierroksia laskettua ennen kuin siirryttiin jälkipaikalle.

Tokoa tehtiin paikkamakuun verran. Valalle ekaa kertaa piilossa niin, että sen vieressä makasi toinen koira. Puolisen minuuttia, pidempään en uskaltanut olla uudessa tilanteessa. Kotona ja omissa treeneissä on tehty jo pidempiäkin, hyvin tuo on pysynyt. Vaan tässä pitäisi kyllä olla ohjaajalla reilusti malttia. Ei saa ahnehtia, ettei pilaa hyvässä alussa olevaa liikettä!

Mutta nyt: Lisää vaan sitä uintireeniä.