Tosiaan pari viikkoa sitten kävin kuuntelemassa tollerikerhon syyskokouksen yhteydessä pidetyn osteopaatti Maaria Kaiperlan luennon. Luennon teemana oli kysymys, miten pennusta saadaan terve ja elinvoimainen koira.

Kaiperla painotti kovasti ensimmäisen vuoden ratkaisevuutta koiran terveyden kannalta. Käsityksenä oli, että perimän vaikutus koiran terveyteen on loppujen lopuksi tosi pieni. Tähän liittyy käsite epigenetiikka, ks. lisää vaikka Wikipediasta. Varsinaista DNA:ta olisi vain 5 % ja loput 95 % olisi ns. roska-DNA:ta. Näin ollen olosuhteet elämän aikana ovatkin yllättävän tärkeä perintötekijä, mistä päästään siihen, että voidaan todeta jalostuskoirien olosuhteiden vaikuttavan syntyvään pentueeseen.

Kaiperlan mukaan iso osa koirilla todetuista sairauksista / ongelmista (epilepsia, AI-sairaudet, ylivilkkaus...) johtuu hermoston ongelmista. Koiralle on aiheutunut joskus jokin trauma (esim. synnytyksessä pennulle), joka sitten voi myöhemmällä iällä ilmetä erilaisina oireina. Osteopaatti voi hoitaa näitä ongelmia vaikuttamalla hermostoon, lukkiutuneisiin luiden liitoksiin, ja ylipäänsä koko kehoon.

Kaiperla painotti pentukoiran kehityksessä erityisesti hampaiden vaihtumisen aikaa, jolloin pennun touhuamisen kanssa pitäisi olla kuulemma tarkkana. Pysyvien hammasaihioiden aktivoituminen vaikuttaa koko kalloon ja koiran kehoon. Varsinkin tässä vaiheessa pennun liikunnan suhteen pitäisi olla huolellinen. Esimerkiksi OD-muutokset johtuisivat usein tässä herkässä kehitysvaiheessa saaduista traumoista (vaikkapa pennun törmääminen johonkin tms.). Vastaavasti Kaiperlan mielestä voidaan yleensä aina perustellusti olettaa, että "lonkkavika" on trauman aiheuttamaa silloin, kun koiralle kuvataan esimerkiksi A/D-lonkat. Osteopatialla ja oikeanlaisella ravinnolla voidaan mahdollisesti pysäyttää esimerkiksi kyynärnivelen ongelmien eteneminen.

Luennolla käsiteltiin myös jonkin verran koiran rakennetta. Kaiperlan mukaan lantio on koiran kehon avainalue, sillä 85 % rakenteesta lähtee lantiosta. Käytännössä esimerkiksi usein etupään ongelmat, kuten ontuminen, johtuvatkin takapään ongelmista. Pitäisi aina pyrkiä löytämään se perimmäinen syy ongelmaan ja hoitaa se. Eli siis toisin sanottuna: ei hoideta oiretta vaan pyritään hoitamaan se oireen aiheuttava syy.

Jokaisen omistajan pitäisi opetella lukemaan omaa koiraansa sen verran, että tunnistaa kivun. Tämä voi kuitenkin olla yllättävän vaikeaa, sillä jokainen koira on erilainen ja moni koira ei kovin helposti näytä kipuansa. Kipu pitäisi kuitenkin hoitaa aina ja suhteellisen pian, ettei se pääse kroonistumaan. Kroonisen kivun hoito on jo huomattavasti hankalampaa. Kipuun liittyen Kaiperla kertoi esimerkkinä, että vaikkapa yhtäkkiä alkanut paukkuarkuus voi kertoa kiputilasta (eikä siis siitä että koira vaan olisikin ns. yhdessä yössä muuttunut paukkuaraksi).

Luennon asiasta paljon oli uutta minulle, tai ainakin näkökulma lähestyä koiran sairauksia oli hyvin erilainen... ajattelemisen aihetta ainakin. Kukin sitten voi uskoa, mitä haluaa (Kaiperlan mukaan esimerkiksi epilepsia on aina traumaperäistä. Epigenetiikka selittää sitten sitä periytyvyyttä..). 

-----------------------------------------

Ja kokoukseen liittyen: Tampereen alueen tolleristit hoi. Tässä teidän toinen aluetoimintavastaavanne hei! Katsu lupasi olla rikostoverini :) Mitää erityistä ei luvata, mutta joskohan saataisiin tännekin pitkästä aikaa edes vähän tolleritoimintaa pystyyn... Ideoita ja toiveita saa esittää ihan vapaasti!