Niki onnistui ilmeisesti lenkillä venäyttämään lievästi toisen takajalkansa, nyt tosin koiruus näkyy jo kävelevän taas ihan hyvin. Ei sillä, että tuo venäytys olisi muutenkaan sen vauhtia missään vaiheessa hidastanut... Lähinnä oireilun huomasin siitä, kun eräänä päivänä kotiin tullessani eteisessä olikin vastassa näyttelysaksanpaimenkoira typpisessä asennossa seisova koira (toinen takajalka pitkällä rungon takana).

Muuten ei mitään ihmeellistä tässä olekaan tapahtunut. Nipsu on yleisesti ottaa äärettömän pirteä, vilkas ja toiminnanhaluinen. Jotenkin koira vaan vaikuttaa vanhetessaan tulevan yhä aktiivisemmaksi. Tai ehkä aktiivisuus vain kohdistuu nykyisin eri tavoin, sillä nuorempana Niki käveli miellellään pitkiä lenkkejä ja kulutti niillä energiansa ja tekemisen tarpeensa, kun taas nyt koiralle riittää hyvin parinkymmenen minuutin kävely ja se on paljon mielummin ihmisten mukana tekemässä kaikenlaista muuta (olkoon sitten tokoilua tai ihan vaan yleistä elelyä kotona). On se vaan vähän höppänä pappakoira.

Ai niin, Nipsu on kuulemma ensi vuoden Tolenterin huhtikuun kalenteripoika.