Viikko vierähti kotikotona koirien kanssa muun perheen ollessa reissussa. Eräällä aamulenkillä oikeastaan huomasinkin, että kyseessähän on melkein unelmaloma: koiria, kirjoja (luettuna: Stieg Larsson: Luftslottet som sprängdes, Mari Jungstedt: Muurien kätköissä, Mari Jungstedt: Aamun hämärissä & Erlend Loe: Tosiasioita Suomesta) ja jääkaappi täynnä ruokaa! :) 

Vähän kurjasti hellelämpötilat jatkuivat edelleen, joten Nipsulla on vähän tukalat oltavat. Kaupan päälle saatiin vielä ukkostakin, joka tavalliseen tapaansa ahdisti kovasti pappakoiraa. Valaa luonnonilmiöt eivät hetkauta - paitsi sadekuuro aiheutti riehumishepulin Valan ulkoillessa yksin takapihalla.

Vala ilmoittaa haukulla kaikesta epäilyttävästä, mitä se näkee tai kuulee (epävarmuuttaan). Sisällä ääni on yleensä lähinnä pientä *puff puff* -tyyppistä, yksin takapihalla ulkoillessaan se nosti ihan kunnon haukku-ulvonta -metelin. Pari ensimmäistä kertaa se sai huijattua Nikin uskomaan, että nyt vähintääkin passarivaunu on vyörymässä omalle pihalle, mutta sitten Nipsu ymmärsi, ettei näitä hälytyksiä kannata ottaa kovin vakavasti...
Parhaimmillaan Vala innostui ilmoittamaan äärimmäisen epäilyttävästä äänestä, joka todellisuudessa osoittautui Nikin mahan kurinaksi. Voi pientä! Vaan eiköhän tämäkin kausi mene aika pian ohi.

Vala pääsi tutustumaan tunneliin, jota joskus aikanaan käytin Nipsulla agissa opettaessani putkeen irtoamista. Eipä siinä mitään kummempia ollut, mutta kiva oli yksi iltapäivä sillä leikkiä ja opetella uusia temppuja. Nikikin havahtui sisältä jossakin kohtaa ja päätti näyttää, että myös hän osaa yhä edelleen kulkea "putken" läpi. Hassu pappakoira.

Valtsu-Valde-Valdemarin tokoharjoittelut ovat jatkuneet entiseen malliin. Kivasti menee, ja tyttö tykkää tehdä juttuja. Pienin askelin eteenpäin jne.
Noutojuttuja on myös jatkettu, vähitellen pidempiä noutomatkoja. Jos Vala näkee damin viennin, se noutaa sen hyvin pidemmältäkin matkalta. "Sokkona" Valan pystyy lähettämään ehkä n. 2 m päähän (eli jos se siis toisin sanottuna muutoin onnistuu lähetyspaikalta näkemään damin sijainnin). Etsi -käskyä ja nenun käyttöä harjoittellaan edelleen nappuloilla ja nameilla. Eilen aamulla Valalle oli aikataulutettu treffit herra Harakan kanssa (tai en minä tiedä, onko se edes herra...). Vala oli kovin utelias, mutta edelleen epävarma, että mitähän tässä pitäisi tehdä (sijaistoimintona maan nuuskuttelu). Kovasti kannustin pikkukoiraa, ja sitten sen päässä selvästi syttyikin lamppu, ja lintu kannettiin hienosti suoraan syliin. Kyllä siitä vielä noutaja tulee :)

Kuvia joskus myöhemmin.