Syytä käytökselle on pohdittu, ja tulimme siihen tulokseen, että Niki ahdistuu lähinnä vesipisaroiden ropinasta, ei sateesta sinänsä. Taustalla saattaa olla taannoinen, kesäkuun alun raju raekuuro, jonka sattuessa olin Nikin kanssa kaksi kotosalla, ja heräsin aamuyöstä karmivaan meteliin jättirakeiden hakatessa ikkunalautoihin ja katoksiin. Silloin tuli aika kiireesti kömmittyä ylös sängystä ja kipitettyä alakertaan katsomaan, mitä oikein tapahtuu. Joten kenties Niki tulkitsi minun käytökseni niin, että äänet ovat jokin pelottava juttu?
Jännää sinänsä, että tavallisesti Niki ei kuitenkaan tässä suhteessa ole osoittanut olevansa mitenkään erityisen pehmeä, vaan se on kestänyt hyvin vastaavanlaisia tilanteita. Joten miksi nyt yhtäkkiä pelko olisi näin yleistynyt?
Ukkosellakin on varmaan jotakin tekemistä asian kanssa. (Minusta tuntuu, että se on vielä vahvistanut tuota ahdistusta enemmän.)
Kommentit