Vala on saanut nyt reilu viikon verran totutella uudenlaiseen arkeen, jossa omistaja käy säännöllisessä päivätyössä. Hyvinpä tuo on toistaiseksi pärjäillyt, ja minullakin on onneksi tosi lyhyt työmatka, joten päivät eivät turhaan veny. Kyllähän tuo siis yksin osaa olla, mutta meidän normaali opiskelija-arki on ollut rytmiltään aika erilaista, kun yliopistopäivät voivat olla kestoltaan ihan mitä vaan.... Vapaa-aikaa ei tosin liiemmilti ole ollut, tuntuu ettei töiden jälkeen ehdi tehdä muuta kuin ulkoiluttaa koiraa ja ehkä käydä kaupassa hakemassa jotakin ruokaa. Ehkä tämä lähtee tästä rullaamaan sujuvammin, kunhan itsekin pääsen paremmin sisälle työhön. Alku on aina vähän uuvuttavaa, kun on paljon uutta asiaa.

Jottei ekan työviikon jälkeen vaankaan pääsisi lepäämään, suuntasin Valan kanssa Himoksen maisemiin Tollerileirille. Meikäläisen ensimmäinen tollerileiri, sillä eihän Nikin kanssa ole edes voinut kuvitella lähtevänsä tuollaiseen paikkaan. Vala sen sijaan on oikein pätevä otus :) Meillä oli mökkikavereina Nalli-veli Katariina ja Tuula omistajineen sekä näitä sisaruksia pari kuukautta nuorempi Kingi Päivin kanssa. Minä olin lupautunut vetämään tokon penturyhmää. Oli varmasti koko leirin suloisin koulutusryhmä! Helle häiritsi ikävästi treenejä, vaikka onneksi sentään pystyimme hyödyntämään telttakatoksia ettei ihan suorassa auringon paahteessa tarvinnut olla. Muutoin pentuset olivat kuitenkin oikein mukavia ja potentiaalisia tokokoiria. Kovasti tsemppiä kaikille jatkoon!

Vala oli minulla mukana pentutokossa, sai olla tolpassa kiinni ja opetella odottamaan. Ei tosin ihan mennyt harjoitus putkeen, sillä jostakin siunaantui ihmisiä koiraa rapsuttelemaan... että se siitä huomioimattomuudesta sitten. Lauantaina Vala sai pienen paikan vaihdon jälkeen (siirryimme toiselle teltalle) näyttää malliksi alon hypyn (ei lähtenyt ekalla käskyllä, pyh!) ja pentujen treenien loputtua tehtiin vielä avo hyppyä valmistelevia harjoituksia. Valan pitää oppia lähtemään hyppyyn kauempaa (alossahan olen ollut aika lähellä estettä..), ja toisaalta myös irtaantua hypyn jälkeen vähän kauemmaksi esteestä. Lähetykset kauempaa alkuun ihan ok, mutta otin ehkä liian monta toistoa eikä V enää keskittynyt ihan täysillä. Irtaantumista treenasin lelupalkalla, eli heitä lelun esteen yli koiran eteen sen jo lähdettyä hyppyyn. Eiköhän näistä osasista saada vielä ihan bueno avo-hyppy koottua. Lisäksi Vala teki vähän seuraamista (plaa...) ja maahanmenon (ihan jees).

Sunnuntaina Vala sai näyttää vähän seuraamista, joka ei kyllä oikeasti ollut näyttämisen arvoista. Ihan hirveätä edistämistä eikä oikeasta paikasta tuntunut olevan tietoakaan! Tuntuu, että tämä homma on kisojen jälkeen levähtänyt käsiin. Pitäisi tehdä kunnon tehotreeniä ja saada homma sujumaan. Ennen seuruun parantumista ei ole mitään asiaa edes haaveilla seuraavasta koestartista. Pentujen treenien jälkeen tein vielä Valan kanssa oman treenin. Jatkettiin seuraamista, koitin nyt saada naksulla palkattua oikeasta paikasta. Jatkoin naksuttelua myös noutokapulalle, jonka kanssa on tehty hyvin hidasta edistymistä. Sitten kaukoja, joissa ongelmana on m-i -vaihto. Eipä meinannut onnistua lainkaan, pyh. Lähietäisyydellä ei ongelmaa, mutta auta armias kun välimatka kasvaa pariin metriin. Hyvänä puolena on kuitenkin mainittava, että helteestä huolimatta Vala jaksoi hyvin.

Leirin "vapaa-aikaa" kulutettiin aika paljon uimalla. Vala pääsikin ihan kunnon uimaopetukseen, ja voi hitsi, sehän jopa saattoi oppiakin jotakin! Kyllä siitä vielä taitaa ihan pätevä noutaja tulla joskus. Lauantai-iltana osallistuimme varsin ex tempore -hengessä kantokisaan tiimillä Siipiveikon Sählät, eli Vala, Nalli & Kingi sekä ohjaajina minä, Katsu ja (vielä pikaisemmin kisaan houkuteltu) Katja. Kisasäännöt selvisivät vasta lähtöviivalla, mistä johtuen strategia ei ihan toiminut... pojat tekivät hienot suoritukset, mutta Valtteri joutui tilanteeseen, jossa dami olisikin pitänyt kuljettaa minusta poispäin. Kisa käytiin rannalla, joten Vala "ajautui" veteen. Sama juttui toistui uudestaan, uudestaan ja aina vaan uudestaan... ei sillä, musta kyllä tuntuu että V:llä oli aika hauskaa. Ja hauskaa oli ilmeisesti yleisöllä ja tuomaristollakin, sillä minut ja Vala palkittiin hupaisimmasta suorituksesta. Meidän joukkueemme ylsi pronssisijalle (tässä kolmen joukkuuen kisassa...).

Kingi & Vala

Nalli & Vala

Sisarukset uimassa... tyylillä mennään.

*TATTADAA* Ei roiskeita!

Leirillä olivat myös paikalla Nuutti-veli ja Ruuti-sisko. Oli tosi mukava nähdä sisaruksia! Kovasti oli kyllä samaa näköä ja tuttuja piirteitä. Ehdimme ottamaan kivoja poseerauskuviakin, tässä pari ja lisää löytyy Picasa-albumista.

Blondit Vala & Nuutti ja tummat Ruuti & Nalli.

Lähikuva Valasta ja Nuutista