Kaksi ja puoli viikkoa näennäisesti koiratonta elämää takana, ja aika koville ottaa välillä. Tottakai vapaus sinänsä on ihan mukavaakin, mutta elämä ilman koiraa voi kuitenkin olla varsin tylsää ja koti tuntuu kovin tyhjältä.

Nikiä olen tottakai kuitenkin paljon tänä aikana ehtinyt näkemään. Ensimmäisenä päivänä täällä käydessä Niki kävi välittömästi tarkistamassa parvekkeen (tai siis heti sen jälkeen, kun oli ensin ehtinyt paikallistaa jääkaapin sijainnin), ja totesi sen oivaksi tarkkailupaikaksi. Seuraavana päivänä tolleriparan aivot joutuivat koetukselle, kun parvekkeen uudella tarkistuskierroksella ilmeni, että sinne oli lumeen ilmestynyt "jonkun" koiran jäljet... niiden tutkimisessa kuluikin sitten pitkä tovi. Joskus olisi ehkä ihan hauska tietää, mitä koiran päässä liikkuu.

Noin yleisesti ottaen Niki on täällä ollessaan ollut yllättävän rauhallinen ja sopeutuvainen. Ehkä se on tyytyväinen, kun ympärillä on pääasiassa vanhoja, tuttuja tavaroita ja hajuja. Kiva juttu. Ennen muttoa Niki vähän stressasi, kun pakkailin tavaroita laatikoihin, mutta nyt se on ilmeisesti kotonaankin osannut olla taas ihan rauhassa. Tosin se on joutunut jälleen totuttelemaan pidempiin yksinoloihin, mutta aika hyvin se taitaa nukkua työpäivän ajan. Ainakin viime viikolla Niki oli kovin uninen, kun kävin sen kesken päivää hakemassa mukaani lenkille. Taisin vain keskeyttää herran lokoisan päiväunihetken... (vaikka hyvin innokaasti se kyllä herättyään lähti ulkoilemaan, eipä se yleensä juuri lenkeistä kieltäydy).