Vähän liikaakin pakkasta, sillä treenailu jää kyllä ihan minimiin nyt. Tehdään sisällä jotain pientä, mutta eihän tuolla ulkona tarkene. Omat sormet jäätyvät hetkessä, ja eiköhän Valakin ala jopa nostelemaan tassujansa loppuviikosta, jos tämän hetkiset sääennusteet pitävät paikkansa.

Eilen saimme mukavasti lenkkiseuraa, kun ohjelmassa oli Tampereen tolleristien yhteislenkki. Vaikka osanottajia ei ihan hirveästi ollutkaan, niin mukava porukka kuitenkin ja koirat saivat hyvin purettua energiaa. Valan leikki oli aika raisua murinaa, kuten tavallisestikin. Nalli-veli taisikin pariin kertaa saada siskolta köniin ihan kunnolla... ihana kun koirat juoksevat keskenään, niin itse pääsee joskus vähän vähemmällä ;)

Tänään puolestaan kulutimme puoli päivää eläinlääkärireissuun. Kävimme kuvauttamassa Valan lonkat ja kyynärät Kankaanpäässä eläinlääkäri Kari Ventelällä. Nivelet näyttivät ihan hyviltä, eikä niistä ainakaan näiden kuvien perusteella ole koiran elämässä mitään vaivaa tiedossa. Toisessa kyynärässä oli ihan hiukan jotakin pientä muutosta verrattuna toiseen, mutta todellakin koiran elämän kannalta kaikki on ok. Nyt sitten vaan odotellaan, mitä mieltä Kennelliitossa ollaan Valan kuvista.

Paluumatka Kankaanpäästä oli hieman levoton. Vala nimittäin vinkui ja ulvoi koko matkan... pötkötteli muuten ihan rauhassa häkissä, mutta kitinä oli tauotonta. Muutenkin loppupäivä on edelleen sujunut aika tokkuraisissa tunnelmissa. Kotiin päästyämme Vala vetäytyi heti sängyn alle omaan "pesäänsä" turvaan (siellä se aina muutenkin nukkuu), mutta aina välillä sieltäkin vielä kuuluu piippailua. Kohta sentään alkaa olla iltaruoan aika, mikä lienee helpotus koiralle. Vuorokausi ilman ruokaa on tainnut olla melkoinen henkinen kärsimys tälle ahmatille...