Itsenäisyyspäivää vietettiin jo aika perinteisin menoin: suunnattiin Niihamaan koiranäyttelyyn. Useimmiten olen tosin ollut siellä pyörimässä vain turistina, mutta nyt olin ilmoittanut Valan kehään (itse asiassa vain kerran ennen tätä olen ko. näyttelyssä ollut Nikin kanssa esiintymässä). Tollereita oli ilmoitettu aika hurja määrä, 53 koiraa. Tuttuja ihmisiäkin oli paikalla tosi paljon, kaikkia ei edes ehtinyt käydä moikkaamassa! Superkivaa oli kuitenkin jutella kaikkien niiden kanssa, joiden ehdittiin. Jättikiitos myös J:lle, että jaksoit seisoskella kehän laidalla seuranani ja auttaa tavaroiden kanssa.

Vala kisaili nuorten luokassa. Tuomari Paula Rekiranta saneli kivan arvostelun (löytyy varsinaisten kotisivujen puolelta) ja kehäsihteeri ojensi punaisen nauhan ERInomaisuuden merkiksi. Viidestä nuoresta nartusta kaksi sai erin, ja kilpailuluokassa Vala sijoittui toiseksi. Teki kyllä mieli hyppiä riemusta siinä vaiheessa, kun kuulin tuomarin sanovan kehäsihteerille, että "annetaan molemmille SA:t". Paras narttu kehässä olikin sen verran koiria, ettei sieltä enää menestystä tippunut... mitä nyt ensin päästiin juoksemaan kierros ympäri (oli muuten tosi pieni kehä!) ja sitten käteltiin ulos. Hetken päästä huudeltiinkin kaikki jo kertalleen uloskätellyt kilpailijat takaisin kehään taas kipaisemaan kierros ympäri, jotta saatiin varasertikin jaettua (Serti meni PN4 sijoituksen napanneelle nuorten luokan voittajalle).

Vala oli kehässä yllättävän kivasti. Varsinkin kun pari viikkoa ennen näyttelyä havahduin itse todellisuuteen, etteihän tämä koira osaa oikein poseerata, saatika sitten ravata kauniisti. Vähän ehdittiin onneksi treenata, jotta saatiin pahimmat tokopiirteet (ehkä) karsittua pois... onhan se kiva, että koira tarjoaa perusasentoa ja katsekontaktia, mutta näissä ympyröissä pitäisi kyllä vältellä sellaista. Liikeeiden esittely toivottovasti näytti ihan ok:lta. Itse en uskaltanut juoksuaskelia ottaa, vaan harpottiin sitten pikakävelyä ympäri kehää. Jos minä olisin juossut, Vala olisi todennäköisesti saanut taas ihan järjettömän hyppyhepulin...

Kivasti meni, joten pitääpä vähän alkaa silmäillä ensi vuoden näyttelykalenteria :-) Jos sitä vaikka innostuisi, ylittäisi itsensä ja osallistuisi useampaan näyttelyyn kuin 2 / vuosi. Harkitaan. Ihan halpaa lystiä ei tämäkään ole.